torstai 31. maaliskuuta 2011

Heureka! (osa 2)

Olen kirjoittanut jo yhden Heureka-aiheisen postauksen, mutta ei se mitään. Paikka on sen verran kiva, että sitä voi ihan mielellään käsitellä useamminkin.

a) Heurekan suosikkikohteeni on Tiedettä pallolla. Science on Sphere on pallo, jonka pinnalle voidaan heijastaa erilaisia maapalloon tai muihin planeettoihin liittyviä animaatioita. Sen avulla voidaan esitellä esimerkiksi merivirtoja, ilmastonmuutosta, maanjäristyksiä, yöllisiä valoja ja muita ilmiöitä. Erilaisia vaihtoehtoja on noin 150 ja tiedot tulee pääosin satelliiteilta eli ne on suhteellisen tuoreita. Jos suunta vie Heurekaan, suosittelen pysähtymään pallon luokse ja seurailemaan hetken. Näitä on kyllä maailmalla enemmänkin, mutta koko Euroopassa ei ole kuin muutama.

Suomenkielisestä wikipediasta voi lukea lisää.

Niin ja tässä vielä videolla yksi esimerkki siitä, millaisista animaatioista voi olla kyse.



b) Lisäksi haluan antaa pienen mainostilan kahdelle Heureka-porukoiden blogille.
* Timon poikkitiedepalsta - blogissa käsitellään erilaisia ilmiöitä välillä aika luovalla lähestymistavalla
* Heurekan koripallorotat - Heurekan rottien koripallovalmentajat esittelee rottalan elämää ja eläinten koulutusta

Tänään pääsen itsekin vaihteeksi Heurekaan ja saan tsekattua uudet näyttelyt. Siellä on kolmen pitkäaikaisen työntekijän läksiäiset ja tavallaan myös omani, kun tulin lopettaneeksi vapaaehtoistyön siellä joku aika sitten (pitäisköhän pyytää päästä takaisin?).

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Puutarhalinkkitietopaketti



Tänne tulee Googlen kautta porukkaa hakusanalla puutarha. Mä en ole ihan varma, että mitä sillä sanalla oikein halutaan löytää täältä, mutta kasaan nyt kuitenkin tällaisen pienen paketin ensiavuksi.

Mun kirjoittamat puutarhakirja-arvioinnit löytyy täältä. Tätä kirjoittaessa siellä ei ole esillä kuin yksi teksti, mutta lisää tulee heti kun vaan kerkiän julkaista ne.

Jos joku etsii itselleen pihasuunnitelman tai hoidon tekijää, kannattaa ottaa yhteyttä esimerkiksi näihin: Maisemasuunnittelu Segercrantz ja ForSeasons. Cessi ja Eva oli mun kanssa samassa koulussa, joten totta kai mä suosittelen niitä. Kysymällä multa tai Googlelta saa selville lisää vaihtoehtoja.

Mä en tiedä yhtään suomenkielistä puutarhablogia ja olen laiska enkä siksi jaksa googlata. Ruotsinkielisiä puutarhablogeja löytää vaikka sivustolta Trädgårdsbloggar ja yksittäisistä blogeista hyvä on Tankar från trädgårdsmästaren. Ainakin niistä monissa on hyvät kuvat katseltavaksi vaikkei kielestä mitään ymmärtäisikään.

Kotipuutarhureille ja puutarhansa parantamisesta kiinnostuneille nämä sivut voi tarjota jotain:
* Puutarhaunelma.fi (Viheraluerakentajien yms puutarhasivu)
* Pihakivi.com (viherrakentamisesta)
* Puutarhaliitto
* Odla.nu (ruotsinkielinen kasvi- ja viljelypainotteinen sivu)

Kommenttiboksissa saa tietty kysellä lisää, mutta pihasuunnitelmia en tee itse kenellekään.

PS. Mulle saa kyllä heitellä postaustoiveita mistä vaan aiheista ja yritän sitten mahdollisuuksien mukaan niitä toteutella.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

10 klassikkoa: Päällystakki

Nikolai Gogol: Kappan. Gidlunds 1983.

Mä etsin kirjaston ruotsinkielisestä hyllystä ohuinta kirjaa ja se sattui olemaan tämä (sopivasti klassikkohaastetta varten, jee). Kirja koostuu käytännössä yhdestä Gogolin tunnetuimmasta novellista nimeltään Kappan (suomeksi Päällystakki) ja siihen liittyvästä esipuheesta. Yritin tehdä tästä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisen novellianalyysin, mutta en näköjään osaa tehdä sellaisia vieläkään.

Novelli Kappan on julkaistu alun perin vuonna 1843 ja se on yksi Gogolin tunnetuimmista novelleista. Päähenkilönä on virastossa työskentelevä Akakij Akakijevitj. Hän miettii uuden päällystakin hankintaa kauan ja lopulta sitten hankkii sen. Myöhemmin takki kuitenkin varastetaan häneltä. Suurin osa novellista tapahtuu suhteellisen lyhyen ajan kuluessa yhden talven aikana. Tapahtumat sijoittuvat Petersburgiin. Esipuheen mukaan novellista voi tehdä useamman tulkinnan, mutta mä en saa jostain syystä aikaiseksi yhtäkään. Ei tästä oikein irtoa mitään hakemallakaan. Novelli on tasoltaan ihan okei, se ei herätä mitään tunteita suuntaan tai toiseen.

Ja tätä menoa tulee kyllä luettua vuoden aikana enemmän kuin vain 10 klassikkoa.... (Kuva ei muuten ole lukemani kappaleen kansi, mutta parempi kuin ei mitään.)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Hepoa Tallinnaan

Marjo Näkki: Hepoa Tallinnaan - Kaksi vuotta kirjeenvaihtajana. Gummerus 2010.

Osuin viime syksynä Kirjamessuilla vahingossa kuuntelemaan kirjailijan haastattelua ja sen jälkeen päätin hankkia kirjan luettavakseni. Marjo Näkki lähti pariksi vuodeksi STT:n Baltian kirjeenvaihtajaksi ja kertoo kirjassa kokemuksiaan siltä ajalta.

Kirjan takakannessa kuvataan kirjan olevan samaan aikaan mediasatiiri, kiinnostavasta näkökulmasta kirjoitettu Baltian nykytilanteen kuvaus ja viihderomaani sinkun seikkailuista ulkomailla. Mä olisin kaivannut yhtenäisemmän tarinan kirjaan, että se olisi vain yhtä tyyliä edellä mainituista eikä kaikkea samaan aikaan. Nyt kirja koostui irrallisista palasista, jotka oli välillä hyvinkin eri tyylisiä ja välillä ärsytti ne muka-hauskat jutut.

Mä en oikein tiedä, mitä mä tältä kirjalta edes odotin, mutta jotain muuta kuitenkin kuin mitä se loppujen lopuksi sitten oli. Se oli siis jotenkin lievä pettymys, vaikka ei tämä kyllä oikeastaan edes ollut mikään huono kirja. Baltian politiikkaa mä en oikein ole seurannut, joten siinä mielessä kirjasta sai hyvän tietopaketin. Lisäksi tykkään lukea kirjoja, joista eri paikoista kerrotaan tavallisisista turistioppaista poikkeavasta näkökulmasta.

Myös Kirjavinkeistä voi tsekata arvioinnin, mutta ainakin Mari A:lla oli vähän samansuuntainen näkemys kuin itselläni.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Aku Ankan suosio?

Viime aikoina on tullut julkaistua täällä blogissa enempi nnitä pikaisesti kokoon kasattuja arvioita, tarkoitus olisi saada valmiiksi ja julkaista enempi näitä vähän analyyttisempia tekstejä. Carl Barksin syntymäpäivä on huomenna 27. maaliskuuta ja mä sain siis vaihteeksi julkaistua jonkun tekstin oikeasti aika sopivana ajankohtana. :D

Aku Ankka on Suomen suosituin sarjakuvalehti. Aikakauslehtien liiton viime vuonna teettämän tutkimuksen mukaan Aku Ankan lukijoita on maassamme ikäryhmittäin seuraavasti:
tytöt 8-12 v 94% / 13-15 v 92% / 16-20 v 67%
pojat 8-12 v 100% / 13-15 v 100 % / 16-20 v 79%
Pohdi Aku Ankan suosion syitä. (Äidinkielen ylioppilaskokeen tehtävä keväällä 2001)


Aku Ankan suosiota nuorten keskuudessa on tutkittu ja todettu melkein kaikkien lukevan sitä. Vielä yli 16-vuotiaiden nuorten joukossa selvästi yli puolet lukee kyseistä lehteä. Yllätyin tuloksena tulleista korkeista prosenttiluvuista. Tiesin kyllä Akun olevan suosittu, mutta en sentään näin kovia tuloksia odottanut: 100 prosenttia 8-15-vuotiaista pojista on aika paljon. Tyttöjen kohdalla olevat alhaisemmat prosenttiluvut voivat ehkä selittyä sillä, että tytöt lukevat yleensäkin sarjakuvia vähemmän ja valitsevat sitten mielummin luettavakseen jonkun muun sarjiksen kuin Aku Ankan. Mielenkiintoista olisi nähdä, että millaiset tulokset olisivat nykyään. Mangan suosio on kasvanut tosi paljon viime vuosien aikana ja se on voinut vaikuttaa myös Aku Ankan lukemiseen.

En tiedä, että mistä muut pitävät Aku Ankassa eniten, mutta itselleni pääasia ovat ne hyvät tarinat. Niissä on sekä seikkailua että normaalia olemista, ei mitään jännitystä eikä liian usein mitään fantasiaakaan. Tarinoissa on vaihtelevat aiheet, mutta myös hahmot vaihtelemat. Jos miettii seuraavaksi suosituimpia sarjakuvia, niin esim. Lassi ja Leevi, Karvinen ja Tenavat ovat paljon yksipuolisempia hahmogalleriansa ja tarinoiden aiheiden puolesta. Kyseiset sarjakuvat tosin ovat ilmestyneet lähinnä strippimuodossa, joten kunnollinen vertailu ei onnistu.

Aku Ankan suosioon voi vaikuttaa myös se, että se on vakiinnuttanut asemansa täällä jo kauan sitten. Lehti oli aluksi jotain uutta ja ihmeellistä. Sitten se on muodostunut eräänlaiseksi legendaksi, jota jo useammat sukupolvet ovat lukeneet. Varmaankin vanhemmat siirtävät tavan lapsilleen. Aku Ankka on myös yksi niistä sarjakuvista, joka sopii kaiken ikäisille ja jota oikeasti lukee eri-ikäiset ihmiset (kun kaikkia ei siis lueta sopivuudesta huolimatta, heh).

Jotain siinä Akussa täytyy kuitenkin olla, koska harvaa sarjakuvaa julkaistaan näin kauan ja näin laajassa muodossa, lehden lisäksi tulee koko ajan uusia taskukirjoja ja muita kirjoja. Uusia erilaisia sarjakuvalehtiä on vuosien varrella aloittanut monta, mutta tosi monet niistä on myös lopettaneet. Monien sarjakuvien piirtäminen on lopetettu kokonaan. Toisaalta Aku Ankan kohdalla jatkuvuudessa voi olla kyse myös siitä, että sillä on paljon tekijöitä, ettei tuotannossa olla vain yhden tai muutaman ihmisen varassa. Lisäksi tuntuu, että lehti ja muut kirjamuodossa olevat Aku Ankat saavat näkyvyyttä koko ajan tehokkaan markkinoinnin ansiosta.

(Samalla vaivalla arvioin tähän vielä yhden sarjakuvakirjan....)

Daan Jippes ja Carl Barks: Ihmissusia ja sudenpentuja. Sanoma Magazines 2002.

Tämä on Ankantekijät-sarjakuvakirjasarjan ensimmäinen osa. Jokaisessa osassa on eri tekijöiden Aku-sarjakuvia. Tähän kirjaan on koottu Daan Jippesin piirtämiä tarinoita, joissa on Barksin itsensä käsikirjoitus. Kirjassa olevat tarinat ovat juuri niitä perinteisimpiä Ankkalinna-sarjiksia sekä piirrostyyliltään että juoniltaan. Suurimmassa osassa pääosassa olivat Sudenpennut, jotka ovat suosikkihahmojani ja joita uudemmissa sarjiksissa nähdään ihan liian harvoin. Koko Ankantekijät-sarja on mun mielestä ollut tosi hyvä, kun tykkään tiettyjen piirtäjien tyylistä ja niitä juttuja on sitten kiva lukea enemmän kerralla.

Onko siellä ruudun toisella puolella ketään muuta, jonka erityinen sarjakuvasuosikki olisi juuri Aku Ankka? Mitä näkemyksiä teillä on sen suosiosta?

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Maailman laidalta

Outi Nyytäjä: Maailman laidalta - Kertomuksia Bretagnesta. Tammi 2002.

Outi Nyytäjä on asunut pitkään puolet vuodesta Ranskassa Bretagnessa, nykyään ilmeisesti melkein kokonaan. Hän on kirjoittanut elämästään siellä kolumneja Anna-lehteen ja ne tekstit on koottu tähän kirjaan. Hän kirjoittaa kokemuksistaan ranskalaisista ihmisistä ja paikallisesta elämänmenosta. Suomalaisesta näkökulmasta tavat ovat välillä omalaatuisia, mutta vastavuoroisesti sikäläiset eivät aina ymmärrä Nyytäjän tapoja. Kirjan tekstit liikkuvat eri aihepiireissä, mukana on useampia tekstejä esimerkiksi kotipuutarhan hoidosta ja terveysasioista. Kuvituksena on mustavalkoisia valokuvia paikallisista maisemista ja ihmisistä.

Luen itse mielelläni erilaisia matkakertomuksia ja kirjoja, jotka kertovat eri maista. Mielenkiintoisuutta lisää se, jos kirjoittaja tietää oikeasti alueesta jotain eikä kyseessä ole pelkkä turistikuvaus. Pidin siis myös tästä kirjasta. Lisäksi lyhyempiä erillisiä juttuja oli helpompi ja mukavampi lukea kuin jos tarina olisi ollut koko kirjan mittainen. Nyytäjän kirjoitustyyli on kevyt ja paikoitellen humoristinen. Asioista ja ilmiöistä tehdyt huomiot ovat teräviä ja hyviä.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Pikavisiitti Tallinnaan

Mä yllätin itseni eilen kahteen kertaan:
* Kävin itse ekaa kertaa Tallinnassa yksin. En eksynyt pahasti, en hukannut mitään tai mokaillut muutenkaan.
* Kävin laivalla vapaaehtoisesti vielä kahteen kertaan Anita Hirvosen keikalla eikä se edes ollut niin paha kokemus kuin olisi voinut olla.

Päivän saldo:
* vierailu Niguliste muuseumissa: kirkko, jossa on esillä kirkkotaidetta - vähän niillä rajoilla, että onko sisäänpääsymaksun arvoinen
* yksi vironkielinen kasvikirja ja kaksi lastenkirjaa

(en jaksanut ottaa kuvia kamerasta ulos, niin saatte kärsiä taas yhden kuvattoman postauksen- sori!)

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kirjailija-esittely: Vivi-Ann Sjögren

Ajattelin, että vaihteeksi olisi kivempaa suositella kirjailijaa eikä kirjaa. Varsinkin kun tässä tapauksessa samalla kirjailijalla on useampi lukemisen arvoinen kirja....

Vivi-Ann Sjögren on suomenruotsalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut useita kirjoja omasta elämästään ja matkoistaan. Osassa kirjoissa myös ruoka on isossa osassa, lisäksi joistakin lehdistä on voinut lukea hänen ruokajuttujaan. Sjögren on asunut muun muassa Espanjassa ja matkustanut myös useissa muissa maissa. Kirjat ovat keskimäärin kevyehköä luettavaa ja niitä voi tarvittaessa kokeilla lukea myös ruotsiksi. Jos joku on kiinnostunut matkakertomuksista tai lukee haastetta varten kirjoja eri maista, niin erityisesti silloin suosittelen lukemaan Sjögrenin kirjoja.

Valikoitu kirjaluettelo (nämä on siis ne matkakertomusmaisemmat kirjat):
* Någonstans rasslar en persienn (1997)
* Andalusian karkea suola (2000; Andalusiens grova salt, 1996)
* Meksikon päiväkirja (2001; Mexikansk dagbok, 1998)
* Saharan aamut ja illat (2002; Morgon och afton i Sahara, 1999)
* Kasvokkain: muistiinpanoja Beninistä (2003; Detta möte: anteckningar från Benin, 2001)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Baccara

Mun on ollut tarkoitus esitellä useamminkin omia suosikkeja, mutta vielähän tässä ehtii paikata tilanteen.... Tällä kertaa esittelyssä on yksi mun lempparibändeistä: Baccara.

Alkuperäinen Baccara on kahden espanjalaisen sisaruksen tyttöduo. Myöhemmin molemmat ovat perustaneet uudet duot samalla nimellä. He olivat edustamassa Luxemburgia euroviisuissa vuonna 1978. Tyylilajiltaan Baccara on osittain sitä diskohumppaa, mutta osittain sitä rauhallisempaa popahtavaa musiikkia. Tunnetuin biisi on Yes Sir, I Can Boogie, joka om varmaan kaikille sen verran tuttu, ettei sitä kannata tähän linkittää.

(Cara Mia)


(Euroviisukappale Parlez-vous francais?)

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Runoista

Mä en yleensä lue paljoa runoja. Mulle tuntuu osuvan kohdalle pelkästään liian korkeakulttuurisia, vanhan- tai uudenaikaisia runoja. Mua alkaa ahdistaa, jos runoja pitäisi alkaa tulkita tai muuten analysoida, kun mä en vaan osaa. Sellaiset selkeän helpot runot on siksi yleensä kivoimpia (siis ei kuitenkaan mitkään lastenlorut). Anna Ahmatovalla ja Aulikki Oksasella hyviä runoja (joku varmaan arvaa mitä musiikkia on tullut kuuneltua joskus, heh).

Yritän klassikkohaastetta varten käydä läpi pari runokirjaa, koska haluan kuitenkin lukea monipuolisemmin kaikenlaista kuin mitä olen aikaisemmin lukenut. Lainasin siis kirjastosta pari kappaletta runokirjoja äänikirjoina ja kokeilen, että jos runojen kuuntelu toimisi paremmin kuin niiden lukeminen.

Millaisia runoja te luette vai luetteko ollenkaan? Osaisko joku suositella mulle jotain?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Suomalainen piha ja puutarha

Kevät on sopivaa aikaa arvioida puutarhakirjoja. Valitsin joukon suositeltavia kirjoja ja julkaisen arviointeja blogissa tipoittain kevään aikana. (Niin ja jos joku ei sitä vielä tiedä, niin olen opiskellut ammattikorkeakoulussa viheralaa.)

Pentti Alanko, Taina Koivunen, Elina Regårdh ja Meeri Saario: Suomalainen piha ja puutarha. Gummerus 2006.

Tämä on paras löytämäni kirja, johon on yhteen ja samaan kirjaan koottu tietoa useista asioista, joita oman puutarhansa kanssa puuhasteleva ihminen tarvitsee. Kirja jakaantuu kolmeen pääosaan. Aluksi kerrotaan pihojen suunnittelusta ja annetaan käytännön vinkkejä viherrakennustöihin. Seuraavassa osassa esitellään joitakin tavallisimpia koristekasveja: puita, pensaita ja erilaisia kukkia. Kirjan avulla pystyy valitsemaan kasveja, mutta samalla kerrotaan myös neuvoja kasvien hoitoon. Viimeiseksi käsitellään hyötykasveja: vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Jos joku haluaa hankkia vain yhden puutarhakirjan itselleen, niin sitten kannattaa hankkia tämä. Kirja on siis hyvä peruspaketti puutarhanhoidosta ja se sopii myös kokeneemmille puutarhureille.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Haiseeko täällä valkokangas?

Kari Uusitalo: Haiseeko täällä valkokangas? - Tarinoita suomifilmin hilpeästä historiasta. Like 2005.

Kari Uusitalo on koonnut kirjaan erilaisia enemmän tai vähemmän hauskoja tarinoita suomalaisten elokuvien teon historiasta. Vanhimmat jutut ovat tapahtuneet 1900-luvun alussa, viimeisimmät tämän vuosituhannen puolella. Painotus on kuitenkin siinä keskivaiheilla.

Jutuissa esiintyy paljon tunnettuja näyttelijöitä, ohjaajia ja muita elokuvantekoon osallistuneita henkilöitä. Osa jutuista on hauskoja, osa kivoja kuriositeetteina. Loppuun on koottu vanhoista elokuvalehdistä vitsejä ja muita hauskuuksia. Pidän itse kirjaa kiinnostavana, koska olen kiinnostunut elokuvien tekemisestä ja pidän vanhoista kotimaisista filmeistä. Kaikkien, joilla on samanlaiset mielenkiinnon kohteet, kannattaa tutustua tähän kirjaan.

Aikaisemmin Uusitalo on tehnyt kaksi vastaavaa kirjaa: Taju kankaalla (1983) ja Värikästä väkeä (1995).

lauantai 12. maaliskuuta 2011

E-kirjat

Tämä teksti on julkaistu alun perin yleisblogissani kesäkuussa 2010.



Törmäsin jo joskus aikoja sitten e-kirjoihin ja kiinnostuin siitä, miten systeemi toimii verrattuna perinteisiin kirjoihin. Lainasin joku aika sitten Espoosta kirjastosta e-kirjojen lukulaitteen, kun kesäksi sai pidemmän laina-ajan. Otankin lukulaitteen muutaman kirjan kanssa juhannuslukemiseksi.

Olin kyllä ollut aika skeptinen koko e-kirjojen ideaa kohtaan. Nyt kuitenkin jo vähän niitä kokeiltuani huomasin, että laitteelta luku on yllättävän hyvän tuntuista. Tämä laite oli myös helppokäyttöinen. En kuitenkaan hankkisi laitetta omaksi, koska ne ovat aika kalliita (n. 200 euroa). Silloin laitteeseen voisi ehkä investoida, jos kirjavalikoima olisi parempi erityisesti kaunokirjallisuuden osalta. Laitteeseen mahtuu parhaimmillaan satoja kirjoja, joten esimerkiksi laukussa mukana kuljetettaessa se on kätevämpi kuin kasa oikeita kirjoja, samoin kirjahyllystä vapautuisi tilaa eivätkä muuttolaatikot painaisi niin paljoa. Luulen kuitenkin pitäväni edelleen enemmän tavallisista kirjoista, kun ei bittien omistaminen tunnu samanlaiselta eivätkä lukukokemukset vastaa täysin toisiaan. Myös jotkut muut kuin espoolaiset kirjastot lainaavat lukulaitteita ja niiden valikoimassa on yleensä myös e-kirjoja. Viikko on kyllä aika lyhyt laina-aika sekä lukulaitteille että e-kirjoille. Nyt sain laitteen laina-ajaksi kuukauden, joku pari viikkoa voisi ehkä olla toimivampi ratkaisu.

Esimerkiksi nettikauppa Amazon tarjoaa nykyisin mahdollisuuden ostaa e-kirjoja ja lukulaitteen. Suuri osa kaikesta e-kirjojen tarjonnasta on englanninkielistä tietokirjallisuutta, suomeksikin tarjolla on lähinnä tietokirjoja. Jos e-kirjoja haluaa ostaa, eivät nekään mitään kauhean halpoja ole verrattuna normaaleihin kirjoihin, joissakin nettikaupoissa näin kirjojen hinnan olevan kympistä ylöspäin. Ilmaiseksi kirjoja saa netistä esimerkiksi Gutenberg-projektin kotisivuilta. Siellä valikoimaan sisältyy eri kielillä lähinnä pelkkiä klassikoita, joiden tekijänoikeudet ovat vanhentuneet. Tämä lukulaite ymmärsi myös pdf-tiedostoja, mutta ne eivät kuitenkaan näyttöruudulla toimineet ihan samalla tavalla kuin tietokoneella.

Lisätietoa: Sähköinenkirja.fi

----

Lisäyksenä: Kuinkahan moni e-kirjojen vastustajista on oikeasti on kokeillut niitä? Entä blogin lukijat, millaisia kokemuksia teillä on?

torstai 10. maaliskuuta 2011

Elokuva-arvio: Rakas lurjus

Rakas lurjus
Pääosissa: Ansa Ikonen, Joel Rinne, Edvin Laine
Ohjaus: Toivo Särkkä
Käsikirjoitus: Mika Waltari
Tyylilaji: Komedia
Vuosi: 1955

Katsoin dvd:ltä vanhan kotimaisen elokuvan Rakas lurjus. Huoneenvuokralautakunta vaatii, että herra Siimeksen ja hänen veljenpoikansa on otettava alivuokralainen. Molemmat miehet vihaavat naisia eivätkä myöskään halua ketään täysin sattumanvaraista ihmistä asuntoon, joten onneksi vuokralaiseksi saadaan tuttavan suosittelema sukulaispoika, joka viimeistelee opintojaan. Sukulaispoika on kuitenkin oikeasti tyttö, joka joutuu vain sen naisvihan takia esittämään poikaa.

Lyhyesti sanottuna: tämä oli paras näkemäni kotimainen elokuva vähään aikaan. Paikoitellen tuntui, että joitakin kohtauksia oli venytetty vähän turhan pitkiksi, mutta se ei oikeastaan haitannut kovin paljoa. Tämä oli tosiaankin kunnollinen komedia. Mä olen siis paikoitellen aika vaativa huumorin katsoja: jos kyse on juttujen aivottomuudesta, niin juttujen pitää olla oikeanlaisia (siis Spede on nero, mutta vaikka Kummelia en kestä ollenkaan). Tässä tapauksessa hauskuus perustui osittain henkilöhahmojen luonteeseen ja vähän enemmän heidän puheisiinsa. Waltari on näköjään pärjännyt ihan hyvin huumorin tekijänä. Niin ja Ansa Ikonen on kyllä varsin suloinen tapaus, vaikkei taidoiltaan olekaan paras näyttelijä ikinä.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

10 klassikkoa: Kolme miestä veneessä


Jerome K. Jerome: Kolme miestä veneessä. Basam Books 2000.

Joskus vuosikausia sitten tätä suositeltiin luettavakseni, mutta en ollut saanut kirjaa luettua aikaisemmin. Näyttää siltä, että olisi kannattanut jättää lukematta. Kirjassa on päähenkilöinä kolme miestä, jotka eivät välitä työnteosta. He päättävät lähteä veneilemään Thames-joelle. Tarinassa hypitään sinne tänne ihan miten sattuu: välillä ollaan joella, välillä kerrotaan jotain juttua. Itselläni oli vaikeuksia pysyä perässä, että missä mennään, kun tilanteet vaihtelivat randomisti ja tajusin vasta ihan lopussa, että se neljäs olikin koira eikä mies. :D Tuntui, ettei kirjalla sitten loppujen lopuksi ollutkaan mitään selkeää yhtenäistä tarinaa, mitä olisin kaivannut. Mä en ymmärrä miten mulle taas sattui tällainen kirja, mitä toiset on kehuneet ja itse en ymmärrä, että mikä kirjassa on niin hienoa. Mulla oli oikeasti korkeammat odotukset kirjasta, varsinkin kun veneilytarinasta olisi oikeasti voinut saada aikaiseksi hyvän kirjan. Jos klassikkohaastetta ei olisi ollut, niin olisin varmaan jättänyt kirjan kesken, mutta kun oli pakko saada tähän yksi suoritus lisää.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

10 klassikkoa: Anna Liisa

Minna Canth: Anna Liisa. WSOY 2009.

Sattui aika sopivasti, kun Lukupiiri-blogin kuukauden kirjaksi oli valittu juuri tämä, niin saan samalla klassikkohaasteeseen uuden kirjan. Tein siis oman päätelmän, että klassikkohaasteeseen varmaan saa lukea näytelmiäkin. Anna Liisa on Canthin viimeinen näytelmä vuodelta 1895. 19. maaliskuuta oleva liputuspäivä, tasa-arvon päivä, on nimetty myös Minna Canthin päiväksi, joten sikäli on ajankohtaista Canthia lukea juuri nyt.

Anna Liisa on menossa naimisiin, mutta sitten ilmestyy paikalle vanha sulhanen ja uhkaa kertoa kaikille hänen salaisuutensa. Näytelmä on sujuvaa tekstiä ja nopea luettava, Canth kirjoittaa hyvin. Jotkut toiset näytelmät ovat paljon tylsempiä luettuina, vaikka saattavat sitten esitettyinä olla parempia. Tässäkin tapauksessa olisi silti kiva päästä näkemään näytelmä oikealla näyttämöllä. Tuntuu, että näitä suomalaisia klassikoita esitetään liian harvoin.

Yritän saada itseäni niskasta kiinni ja lukea useammin näytelmiä. Mutta siis mun on on ollut aina jotenkin vaikeaa lukea näytelmiä ja runoja, vaikka olenkin niitä aina välillä yrittänyt saada luetuksi. Mä en oikein tiedä, että miksi: onko vika tekstin muodossa, omien korvien välissä vai missä. Omassa hyllyssä olisi kyllä vielä muutama sopiva näytelmä tätä haastetta varten.... Pitäisi varmaan yrittää vaan sitkeästi lukea enemmän ja analysoida myös, että jos vaikka sitten homma alkaisi toimia paremmin?

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kirja + elokuva: Keksijäkylän Lotta


Kirja: Andrus Kivirähk: Keksijäkylän Lotta (Otava 2008)
Elokuva: Keksijäkylän Lotta (Leiutajateküla Lotte, 2006)

Tämä on osa Lue kirja ja katso elokuva -haastetta ja oman Viro-teemapostaussarjan "virallinen" aloitus. Virossa Lotta (tai siis sikäläisittäin Lotte) on aika suosittu hahmo. Tietääkseni siellä on julkaistu useampia kirjoja ja sitten on kaikenlaisia oheistuotteita.

Keksijäkylän Lotta on virolainen lastenelokuva ja -kirja. En ole varma, että kumpi oli ensin - luultavasti kuitenkin kirja, kun ne ei olleet exakt samat. En ollut kerinnyt lukea kirjaa alkua pidemmälle ennen elokuvan katsomista, mutta en pidä sitä ongelmana ainakaan tässä tapauksessa. Jotkuthan ovat paljon tiukempia siitä, että kirja pitää olla luettuna ensin.... Lotta on koira, joka asuu eri eläinten asuttamassa kylässä. Kyläläisten joukossa on useita keksijöitä ja kylässä pidetään keksintökilpailut. Eräänä päivänä Lotta löytää vedestä kirjan. Sen välistä ilmestyy Japanista kotoisin oleva mehiläinen, joka esimerkiksi opettaa kyläläisille judoa.

Tarina oli molemmissa muodoissa suhteellisen sama, mutta kirjassa oli siis joitakin kohtia mitä elokuvassa ei ollut. Pidin molemmista, kun tarina oli hyvä. Elokuva on piirretty, mutta siinä oli paikoitellen yhdistelty aika taitavasti valokuvia sekaan. Luonto ja muu ympäristö oli tosi elävän näköistä. Kirjassa kuvitus oli elokuvasta. Mä olen tähän asti ollut aika pitkälti sitä mieltä, että Yhdysvaltojen ulkopuolella ei osata tehdä kunnollisia animaatioelokuvia. Täytyy sanoa tämän elokuvan olevan ensimmäinen oikea poikkeustapaus, jota voin suositella.

PS. Pahoittelen, jos blogger näyttää teille taas olemattomia postauksia eiliseltä. Tallentelin vaan kotona kirjoitettuja tekstejäni luonnoksiksi tänne.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kirja-arvio: Marian ilmestyskirja

Maija Haavisto: Marian ilmestyskirja. Muruja-kustannus 2011.

Sain pdf-versiona kirjoittajalta itseltään arvioitavaksi hänen uutuuskirjansa Marian ilmestyskirja. En oikein tykkää lukea tietokoneen ruudulta, mutta kun ei just nyt ole rahaa siihen e-kirjojen lukulaitteisiin.

Kirja kertoo pyörätuolissa istuvasta Mariasta, jonka sairaudelle ei ole osattu antaa nimeä. Hän yrittää joka tapauksessa elää mahdollisimman normaalia elämää, mutta yleensä se ei ole kovin helppoa. En halua tämän enempää spoilata, tämä kirja pitää saada lukea itse.

Kirja veti aika sanattomaksi, osittain tarinan sisällön ja osittain koko kirjan hyvyyden takia. Tarina piti alusta alkaen otteessaan eikä muuttunut välissäkään huonommaksi. Luin kirjan melkein kokonaan yhdellä istumalla, kun oli pakko saada tietää, että miten siinä käy. Sujuvaa tekstiä oli kiva lukea, vaikka joitakin painotuksia tai henkilöitä olisin ehkä halunnut muuttaa. Lisäksi vaikutti, että kirjailija tietää mistä kirjoittaa, kun erilaisista aihepiireistä (taide, vaimmaisuus jne.) huolimatta teksti tuntui asiantuntevalta.

Osuispa mulle useammin vastaan tällaisia kirjoja.... Lukisin mielelläni enemmän aikuisten kirjoja, muutakin kuin klassikoita ja aina niitä samojen kirjailijoiden uutuuksia, mutta kun sitä hyvää kamaa tulee kohdalle liian vähän. Kirjailijan blogiin ja kotisivuille pääsee tästä.

(Edit 5.3. Lisäsin kansikuvan tekstiin. Kuva on kyllä muuten hieno, mutta mä en osaa yhdistää sitä kirjan sisältöön oikein mitenkään.)

torstai 3. maaliskuuta 2011

10 klassikkoa: Saatana saapuu Moskovaan


Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan. WSOY 2005.

Nappasin tämän äänikirjana sattumanvaraisesti kirjastosta. Tiesin kyllä kirjan olevan klassikko, mutta mitään muuta en sitten tiennytkään. Jos klassikkohaastetta ei olisi ollut, olisin saattaa siirtää kirjan lukemista tai kuuntelua myöhemmäksi tulevaisuuteen.

Kirja alkaa, kun kahdelle kirjailijalle tulee juttelemaan puistossa outo mies. Tästä tapaamisesta aiheutuu ongelmia. Myöhemmin sama mies tai hänen seuralaisensa näyttäytyvät myös monille muille kaupunkilaisille. Siitä seuraa outoja tapahtumia, ihmisiä katoaa tai sekoaa. Kirjassa on mukana myös pitkiä pätkiä Jeesuksen aikaisesta Jerusalemista, joiden liittyminen varsinaiseen tarinaan oli paikoitellen aika heikkoa ja jossain määrin itselleni osittain epäselvää.

Ensimmäinen vaikutelma kirjasta oli, että se on outo ja outona se pysyi loppuun asti, mutta pakkohan se oli silti kokonaan lukea (tai siis kuunnella). Kirja olisi saanut olla aika paljon lyhyempi, silloin tarinasta olisi ehkä voinut saada toimivamman. Nyt tuntui, että se koostui useammasta irrallisesta palasesta, jotka eivät aina liittyneet kunnolla toisiinsa. Henkilöitäkin oli mukana paikoitellen vähän turhan paljon, meinasin välillä mennä sekaisin, että kuka teki mitä aikaisemmin. Tajusin jossain vaiheessa kirjaa, että tapahtumat sijoittuvat parin päivän ajalle ja hämmästyin, että miten paljon ehtii tapahtua niin lyhyessä ajassa (ei ihan siis Alastalon salissa, mutta melkein).

Kirjan joissain paperiversioissa on merkitty erikseen kursiivilla kohdat, jotka oli sensuroitu kirjasta Neuvostoliitossa. Ne olisi olleet mielenkiintoista nähdä. Mä tunnen kyllä jotenkin Neuvostoliiton historiaa, mutta näköjään sitä olisi pitänyt tuntea paremmin, jos olisin halunnut ymmärtää kirjan maailmaan paremmin. Kirja on siis määritelty satiiriksi, mutta mä en tunnistanut tyylilajin piirteitä kirjasta. Se ei ollut hauska, mutta en myöskään siis osannut nähdä sitä kirjan sisältämää kritiikkiä.

Tätä kirjaa en nyt suoraan suosittele luettavaksi kenellekään. Kirja ei siis kuitenkaan ollut huonoimpia mitä olen ikinä lukenut, mutta ei myöskään ole suosittelun arvoinen. Voitte siksi vilkaista myös nämä vähän paremmat arvioinnit: Kirjavinkit, Sallan lukupäiväkirja ja Morren maailma.