Henriikka Tavin runoja

Jotkut ovat jo ehkä huomanneetkin, että runoilija Henriikka Tavilla on tänä vuonna menossa projekti, jonka aikana hän kirjoittaa jokaisen kuukauden aikana uuden runokirjan. Itse en ole sarjan ensimmäisiä osia vielä lukenut, mutta vielähän tässä ehtii. Voitte käydä tutustumassa kirjasarjaan ainakin sekä kustantamon sivuilla että Tavin blogissa. Koko projekti on kuitenkin tosi kiinnostava, että toimiiko kirja kuukaudessa -tahti yleisellä tasolla (näyttää toimivan) ja pysyvätkö tekstit silti vielä laadukkaina (tätä en vielä tiedä).

Luin itse tällä kertaa yhden hänen vanhemman kirjansa, nimeltään Sanakirja. Lisäksi hänen esikoisteoksensa Esim. Esa on odotellut lukupinossa jo jonkin aikaa, mutta taidan haluta säästellä sitä vielä vähän aikaa, kun kirja on selailun perusteella vaikuttanut sen verran hyvältä. 

Henriikka Tavi: Sanakirja. Poesia / Kirja kerrallaan 2010.

Henriikka Tavi on kyllä ollut itselleni nimenä tuttu jo aikaisemmin, mutten siis ollut koskaan ennen lukenut yhtään hänen kirjoistaan. Luin tämän e-kirjana, jonka olin ladannut kustantamon sivuilta jo aikoja sitten.

Tämä oli joissain paikoissa määritelty kokeelliseksi runoudeksi. En edelleenkään väitä runoista mitään ymmärtäväni, niin en osaa kunnolla analysoida tätä. Perusideana kuitenkin oli kielellinen leikittely ja sanakirjojen tyyliä muistuttavia tekstejä.

Lopputulos oli aika jännä, eiväthän nämä näytä eikä tunnu runoilta. Toisaalta olen todennut sen jo aikaisemminkin, että vastaavat tapaukset sopivat mulle, siis vaikka proosarunot ja nyt sitten ilmeisesti myös tämä kokeellinen runous. Perinteisemmät runot saavat aikaan tunteen, että niitä pitäisi osata analysoida ja moderni runous taas tuntuu siltä, etten ymmärrä niitä.

Vierastan edelleen tietokoneen näytöltä luettavia sähköisiä kirjoja ja muita pitkiä pdf-tiedostoja, jotka pitäisi lukea kokonaan. Runoissa on kuitenkin sen verran vähän tekstiä ja asettelukin on väljempää, niin lukeminen kulki yllättävän hyvin.

Kirja on arvioitu myös ainakin Kiiltomadossa ja Parnassossa.