torstai 29. marraskuuta 2012

Elokuva: Loma

Loma
Tyylilaji: komedia
Valmistumisvuosi: 1976
Ohjaus: Risto Jarva
Pääosissa: Antti Litja, Tuula Nyman, Eija Pokkinen

Risto Jarva + Antti Litja -kombinaatiolla oleva Jäniksen vuosi on ollut pitkään yksi mun suosikkielokuvista, niin tartuin sitten myös tähän toiseen, jossa sama kaksikko on mukana.

Antti Litjan esittämä mies on lähdössä Innsbruckin olympialaisiin kannustamaan suomalaisia urheilijoita. Hän päätyy sitten kuitenkin tahtomattaan Rhodokselle, väärä matkakohde aiheuttaa sähläystä eikä loma suju odotusten mukaan. Idealtaan tämä oli siis vähän vastaava kuin joku aika sitten katsomani ruotsalainen Seuramatkat: molemmissa käsiteltiin pakettimatkailua etelään komedian keinoin.

Ruotsalaiset tosin onnistuivat lopputuloksessa paremmin kuin suomalaiset.... Loma tuntui olevan liian pitkä ja kerkisin jo tylsistyä useammassa välissä. Tässä ei oltu saatu aiheesta kunnolla irti sitä kaikkea mitä siitä olisi voinut saada. Hetkittäin mukana oli sitten taide-elokuvan tyyppisiä piirteitä, jotka eivät oikein sopineet mukaan. Oli tälläkin hyvät hetkensä ja välillä naurattaminenkin onnistui, mutta olin olettanut elokuvalta enemmän ja siksi petyin siihen.

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kirja: Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana


Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana. Otava 2011.

Tästä kirjailijasta on puhuttu ja tykätty tosi paljon, niin pitihän mun nyt sitten edes tämän yhden kirjan verran kokeilla, kun olen afrikkalaista kirjallisuutta lukenut tosi vähän. Tähän on koottu novelleja, joissa pääosassa on erilaisia afrikkalaisia ihmisiä. Osa tapahtuu Afrikassa ja osa Yhdysvalloissa.

Olen kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja viime aikoina myös Afrikka on alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Sikäläistä kirjallisuutta en tunne käytännössä ollenkaan ja kulttuuriakin huonosti, niin sikäli kirja oli tajuntaa laajentava. Osa teksteistä oli kiinnostavampia kuin toiset ja meinasin jättää tämän aika monta kertaa kesken. Osittain siihen vaikutti ehkä se, että kirja on tyyliltään niin erilainen kuin normaalisti lukemani kirjat. En siis yleensä välitä tällaisista kirjoista, jossa kaikilla menee huonosti koko ajan....

Olen kuitenkin tyytyväinen, että jaksoin lukea kirjan loppuun asti, kun afrikkalaista kirjallisuutta ei edes ole liian kanssa saatavilla suomeksi. Niihin kahteen muuhun romaaniin en taida ainakaan tällä erää tarttua.

Lukuhaasteet:
Novellihaaste (ulkomainen novellikokoelma)
Totally British - Commonwealth

Tai hei, olisko jollain suositella mulle jotain muuta afrikkalaista kirjallisuutta, mielellään jotain vähän kevyempää?

maanantai 26. marraskuuta 2012

Kirja: Roald Dahl - Riimihärkää muusilla


Roald Dahl: Riimihärkää muusilla. Art House 2001.

Riimihärkää muusilla on Roald Dahlin kirjoittama runokirja. Tämä näkyy olevan monissa kirjastoissa luokiteltu nuortenosastolle eikä välttämättä olekaan kauhean hyvä valinta kaikkein pienimmille Dahlin lukijoille.

Runot perustuvat lähinnä erilaisiin riimeihin ja sanaleikkeihin. Useat niistä ovat vanhojen satujen uusia versioita, esimerkiksi Aladdin ja Hannu ja Kerttu oli mukana. Suomentajalla tässä on varmasti riittänyt töitä ja vaikkei lopputulos olekaan huono, niin alkuperäinen on silti varmasti parempi.

Tämän kirjan kanssa oli vähän sama juttu kuin viimeksi Dahlin kirjoista lukemani Ison Kiltin Jätin kanssa: kirja oli hyvä välipalalukemisena, muttei kuitenkaan parasta Dahlia. Aikaisemmin olen pitänyt eniten Matilda - ja Kuka pelkää noitia -kirjoista, mutta viimeisistä lukukerroista on sen verran aikaa, etten ole enää ihan yhtä varma niiden hyvyydestä.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Poetry
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Näytelmä: Sofokleen Antigone


Sofokles: Antigone. Like 2011.

Sofokles on Antiikin kreikkalainen kirjailija ja Antigone on hänen kirjoittamansa näytelmä, tyylilajiltaan tragedia. Mun mielestä on vähän sääli, ettei kukaan enää tunnu lukevan mitään antiikin aikaisia juttuja ja yritän nyt itse vähän aktivoitua niitten kanssa. Tämä osui käteen kirjastossa vahingossa, kun olin runo- ja näytelmäosastolla etsimässä jotain ihan muuta.

Antigone on nainen, joka haluaa haudata sodassa kuolleen veljensä, vaikkei jostain syystä saisi tehdä sitä ja kuningas haluaa sitten rangaista häntä. Kirja on aika pienikokoinen ja ohut, joten tämä oli nopea luettava. Tyyliltään tämä oli sellainen muinaisen tyylinen: mukana oli kuoro isossa osassa ja tekstin tyyli oli kanssa nykyisistä näytelmistä poikkeava.

Lopussa oli kääntäjä Kirsti Simoinsuurin kirjoittamat jälkisanat. Teksti oli hyvä täydennys näytelmään, kun siinä analysoitiin esimerkiksi teemaa ja tulkintaan. Nyt mun ei tarvinnut edes yrittää analysoida mitään itse enkä voi sanoa, etten tajunnut näytelmää, kun selitys on tehty jo valmiiksi. Vinkkinä myös, että Maailmankirjat-verkkolehdessä tästä on tehty ansiokas analyysi.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Kreikka

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kirja: Lena Einhorn - Ninas resa (suom. Ninan matka)


Lena Einhorn: Ninas resa. Pan 2006. (suom. Ninan matka)

Mulla oli joskus isompikin kiinnostus toiseen maailmansotaan ja erityisesti juutalaisten kohtaloon niinä aikoina. En ole ihan varma, että luinko tätä nimenomaista kirjaa koskaan sen pahemman vaiheen aikana. Kun kirja osui vastaan äänikirjana, otin sen kirjastosta mukaani.

Kirjassa ruotsalainen Lena Einhorn kertoo äitinsä Ninan elämästä nuorena tyttönä Varsovan ghetossa sota-aikana. Perhe on onnekas: he eivät joudu keskitysleirille ja saavat tehdä töitä tehtaassa. He myös onnistuvat pääsemään ghetosta pois ennen sen lopullista tyhjentämään ja piilottelemaan alueen ulkopuolella.

Erilaisia juutalaistarinoita on paljon eikä mikään niistä ole erityisen onnellinen. Tämä ei poikkea niistä muista oikein mitenkään. Aikoinaan tuli tosiaan luettua liiankin kanssa aihepiiriin liittyvää kirjallisuutta eikä sitten enää oikein mikään kirja herätä pahemmin tunteita. Tämän kirjan alkupuolella päällimmäisenä tunteena oli tylsistyminen ja meinasinkin jättää kuuntelun kesken. Tietyn vaiheen jälkeen tapahtumat muuttuivat kiinnostavammiksi ja tempaisivat mukaansa.

Tällaisten elämänkertojen arviointi on kuitenkin vähän hankalaa. En mä ainakaan pysty sanomaan, että kenen elämä on oikeasti kirjan arvoinen ja kenellä taas niin kiinnostava, että mä jaksan säilyttää kiinnostukseen loppuun asti. Elämänkertojen konseptikin on tosin vähän nillä rajoilla, että onko se pelkkää tirkistelyä ja missä vaiheessa se muuttuukin historian säilyttämiseksi.

Kirja sai August-palkinnon tietokirjakategoriassa vuonna 2005 ja tästä on tehty myös elokuva.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki eurooppaan - Puola

perjantai 23. marraskuuta 2012

Kirja: John Keats - Runoelmia


John Keats: Runoelmia. Lasipalatsi 2010.

Mä olen aina ollut aika rajoittunut lukija, olen keskittynyt vaan tiettyihin kirjallisuudenlajeihin ja tiettyihin maihin. Brittiläistä tavallista kirjallisuutta tulee luettua kyllä aina välillä, mutta runouden kohdalla mulla on ollut aika iso musta aukko. Koitin vähän tutkia wikipediasta, että mitä Brittiläiset runoilijat -luokka sisältää ja lähes kaikki nimet olivat minulle tuntemattomia. Se tosin saattaa johtua siitä, että sikäläisiä runoilijoita ei ole pahemmin suomennettu.

John Keatsin nimen olin joskus kuullut ja nappasin sitten kirjastosta mukaani hänen teoksistaan ensimmäisen käsiini saamani. Tämä nimenomainen kappale Runoelmia -kirjaa on näköispainos vuonna 1917 julkaistusta kirjasta. Kirjan tekstit ovat sen nimen mukaisesti enemmän runoelmia kuin tavallisia runoja, mutta mukana on myös oodin ja sonetin tyylisiä tekstejä.

Hetkisen aikaa kerkisin epäillä ennakkoon, että lukeminen tökkisi, koska en ole näin vanhoja runoja pahemmin lukenut enkä ole muutenkaan mikään runojen ylin ystävä. Nämä tekstit on siis kirjoitettu 1800-luvun alussa ja siihen nähden lukeminen sujui paremmin kuin olin olettanut. Tyyliltään näissä on jotain samaa kuin Shakespearen näytelmissä, mutta toisaalta sitten kuitenkin samaa henkeä kuin antiikin ajan runoelmissa. Uutena tuttavuutena tämä oli siis ihan kohtuullisen hyvä kokemus eikä traumaattinen.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Totally British - British Poetry

torstai 22. marraskuuta 2012

Kirja: Agatha Christie - Aikataulukon arvoitus


Agatha Christie: Aikataulukon arvoitus. WSOY 2010.

Lukudiplomitehtävät oli tällä kertaa niin huonoja, että kirjoittelen tällä kertaa jotain muuta lukemastani kirjasta.

Dekkarit on mulla jostain syystä jääneet yleensä lukematta. Olen kuitenkin yrittänyt päästä perille niistä, kun genressä olisi kumminkin paljon valinnanvaraa, mutta samalla on kuitenkin hirveän vaikeaa löytää sieltä kirjamäärästä mulle sopivia kirjoja. Aika vähiin se dekkarien lukeminen on siis jäänyt.... Agatha Christie on tosi suosittu kirjailija ja klassikon asemassa, niin mulla on ollut koko aika sellainen tunne, että jotain hänen teoksiaan pitäisi siis saada luetuksi.

Mä yritin joskus peruskoulussa paria Agatha Christien kirjaa (en enää muista tarkemmin), mutten päässyt niissä alkua pidemmälle. Sitten joskus yläasteella luin Kymmenen pientä neekeripoikaa ja sen sain loppuun asti ilman mitään ongelmia. Tänä keväänä yritin Kuolemaa Niilillä äänikirjana, mutta se oli taas niin tylsä, etten päässyt kovin pitkälle.

Nyt sitten Aikataulukon arvoitus oli lukudiplomilistassa ja päätin ottaa sen testiin. Valitsin sen äänikirjana, koska joidenkin kirjojen kohdalla kuuntelu tuntuu sujuvan helpommin kuin lukeminen ja myös tässä tapauksessa se taisi olla oikea ratkaisu. Tässä kirjassa Hercule Poirot ratkaisee murhia, jotka tapahtuvat tietyllä logiikalla.

En mä nyt sitten oikein tiedä, että mitä mä tästä sanoisin. Jo sekin tuntui erävoitolta, että mä yleensä sain tämän edes loppuun asti. Tästä ei lähtenyt mitään erityistä intoa lukea lisää Christietä, mutten silti myöskään hylkää niitä lopullisesti potentiaalisten luettavien kirjojen listalta.

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Johtolanka
Totally British - Detective Novels
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia

tiistai 20. marraskuuta 2012

Kirja: Laurent St. John - Den vita giraffen (Valkoinen kirahvi)


Laurent St. John: Den vita giraffen. B. Wahlströms 2007. (suom. Valkoinen kirahvi)

Lukudiplomin tehtävä: Laadi valitsemallesi kirjan henkilölle tai eläimelle kirjeenvaihtoilmoitus. ....ja oma tekstini seuraa tässä:

Hei kaikki kirahvit!

Olen yksinäinen ikinuori kirahvi. Asun Etelä-Afrikassa Sawubonan luonnonsuojelualueella. Etsin laumaa, johon voisin liittyä, mutta myös toisten yksinäisten lähettämät viestit huomioidaan. Toivon, että sinäkin asut jossakin Etelä-Afrikan alueella, että voisimme tavata. Sinun iälläsi ei ole väliä: voit olla nuori, vanha tai jotain siltä väliltä. Ulkonäölläsikään ei ole väliä. Itse olen väriltäni valkoinen, mutta muuten olen mielestäni ihan normaali kirahvi.

t: Valkoinen kirahvi

(Kunnollisen arvion kirjasta voi lukea vaikka Alas taikavirtaa -blogista.)

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Eläinten talo
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia
Totally British - Children's Britain

PS. Aloitan nyt vähän jälkikäteen lukemaan Karoliinan aloittamaa Totally British -haastetta ihan omaa tahtiani ja tämä on ensimmäinen suoritukseni. Ja tarkoitus oli ajastaa tämä huomiselle, mutta lipsahti julkaisuun....

Sarjakuva: Tuuvan talli


Lena Furberg: Stallgänget på Tuva, osat 9 ja 10. Egmont 2010. (suom. Tuuvan talli)

Stallgänget på Tuva eli suomennoksissa Tuuvan talli on sarjakuva, jota on julkaistu Ruotsissa Min häst -lehdessä ja Suomessa sitä vastaavassa Hevoshullussa. Kaikki lehdissä julkaistut sarjakuvat on julkaistu myöhemmin myös kirjamuodossa.

Luin itse tällä kertaa kaksi viimeistä kirjaa eli sarjan loppuosan. Yhdeksännessä osassa on sarjakuvia vuosilta 2005-2006 ja kymmenennessä 2006-2008. Sarjakuvissa seurataan tallin arkielämää: normaalia ratsastusta, hevosten sairastelua ja varsomista, uuden hevosen etsintää.

En ole itse koskaan oikeasti ratsastanut, niin toisaalta tällainen hevosjuttujen lukeminen tuntuu hetkittäin vähän oudolta, mutta menee nämäkin viihteenä siinä missä muutkin aihepiirit. Lena Furbergin piirrostyyli on tosi kiva ja hän taitaakin olla yksi suosikki-sarjakuvapiirtäjistäni. Tuuvan tallia enemmän pidän kuitenkin myös Hevoshulluissa julkaistuista Pollesta ja Jojon jengistä, jotka on yhden sivun mittaisia ja yleensä myös hauskempia.

torstai 15. marraskuuta 2012

Kirja: Enid Blyton - Lumisen laakson arvoitus


Enid Blyton: Lumisen laakson arvoitus. Gummerus 2012.

Kuusiosainen Arvoitus-sarja on niitä Enid Blytonin kirjoja, joiden suomentaminen on jäänyt takavuosina tekemättä ja käännöstyö on aloitettu vasta pari vuotta sitten. Tämä nyt lukemani, Lumisen laakson arvoitus, on sarjan viides osa.

Periaatteessa tämä toimii samalla kaavalla kuin kaikki muutkin Blytonin seikkailukirjat, henkilöt ja tapahtumapaikat vain vaihtelevat vähän sarjoittain. Päähenkilöinä on neljä lasta, koira ja marakatti, jotka viettävät talvilomaansa maalla ja sitten esiin iskee seikkailu. Tällä kertaa seikkailun aiheuttavat näkymätön ovelle kolkuttelija ja oudot miehet, joilla on hämäräperäisiä puuhia.

Monet kritisoivat Blytonin kirjoja ainaisesta syömisestä. No, kyllähän näissä ruokaa kuluu, mutta kyllähän se on aika normaalia, että ihmisten pitää syödä joskus. Seikkailukirjoina ja kirjallisina välipaloina nämä on hyviä, mutta parhaaseen Blytonin laatuun tämä sarja ei yllä.

Enid Blyton on aina ollut yksi mun ikisuosikeista. En koskaan lopettanut hänen teostensa lukemista, vaan luin niitä aina uudelleen ja uudelleen. Luultavasti nämä eivät tuntuisi enää samanlaisilta, jos olisin pitänyt tauon välissä, kun vuodet tuntuvat tässäkin asiassa tekevän tehtävänsä ja muuttavan lukukokemusta.

Mun oli tarkoitus ehtiä vetää tänä vuonna maratonina joko Viisikot tai Seikkailut, mutta tässä alkaa tulla vähän kiire, kun luettavaa on muutenkin paljon ja vuosi lähenee loppuaan. Viime vuonna luin kaikki Salaisuudet ja SOSit taisin lukea muutama vuosi aikaisemmin.

Lukuhaasteet
Ikkunat auki Eurooppaan - Iso-Britannia

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kotimaisen näytelmän festivaalilla vierailu

Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettiin viime viikolla kolmipäiväinen Kotimaisen näytelmän festivaali. Kävin katsomassa lauantai-iltana yhden lukudraaman.

Esitetty näytelmä oli Okko Leon kirjoittama The Everlast. Ideana oli siis se, että lavalla oli tarvittava määrä näyttelijöitä, jotka lukivat tekstin eläytymällä läpi, mutteivät kuitenkaan varsinaisesti näytelleet sitä. Lavasteet puuttuivat ja oli erikseen "kertoja", joka luki niitä paperilla olevia lisähuomautuksia läpi.

Näytelmä kertoi The Everlast -nimisestä yhtyeestä ja tapahtumapaikkana oli keikkapaikan takahuone. Tarkoitus on soittaa häätilaisuudessa, mutta kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja bändin jäsenillä on keskenään vähän erimielisyyksiä. Samalla ehditään analysoida soittamista ja muusikkoutta yleisemmälläkin tasolla. 

Tyylilajiltaan tämä näytelmä oli siis komediaa ja kokonaisuutena aika hyvä. Lukudraama näytelmän esitysmuotona on periaatteessa aika hyvä, kun siinä kuitenkin vaaditaan näyttelijöiltä enempi kuin mekaanista lukemista ja samalla jätetään katsojan mielikuvituksen varaan osa asioista (lavastus, taustaäänet yms.). Tämä nimenomainen näytelmä olisi silti kiva päästä joskus näkemään kunnolla esitettynä oikealla teatterin lavalla. Mulle kotimainen uusi draama on aika tuntematonta, niin myös siksi esitys oli kiinnostavaa nähdä. Nyt harmittaa, etten ehtinyt katsomaan aikaisempien päivien juttuja, mutta onneksi tämä tapahtuma taidetaan järjestää vuosittain.

Mä merkkailin jo joskus elokuussa kaikkia Lavaklubilla järjestettäviä juttuja kalenteriini, mutta enpäs sitten saanutkaan koko syksynä aikaiseksi mentyä yhteenkään juttuun. Siellä on tarjolla esimerkiksi musiikkia ja kirjallisempaa ohjelmaa Prosakin muodossa. Suosittelen tarkistamaan ohjelman, että jos sieltä löytyisi muillekin jotain kivaa. Isoon osaan tapahtumista on vielä kaiken lisäksi vapaa pääsy.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Novellien lukuhaaste

Niin kuin monet varmaan tietää jo, Nuoren voiman liitolla on menossa Novelli palaa! -hanke novellien esiintuomiseksi. Facebookissa löytyi sen verran kiinnostusta, että tein oman novellihaasteen. (Yritän kasata jonkunlaisen arvonnan haasteen lopuksi, mutten lupaile mitään vielä sen tarkemmin.)

Ohjeet: 

Haasteen minimisuorituksena on tehdä allaolevista tehtävistä yksi. Yhden novelli(kokoelma)n voi käyttää vain yhteen tehtävään, muiden lukuhaasteiden kanssa puolestaan saa yhdistellä vapaasti. Lukuaikaa on huhtikuun 2013 loppuun asti. Suoritetuista tehtävistä olisi hyvin toivottavaa kirjoittaa omaan blogiin, mutta jos jollain ei sellaista ole, niin sitten ei ole.

Tehtävät:

1. Lue määritelmään sopiva teksti ja kirjoita siitä blogiisi valitsemallasi tavalla. Osaan kohdista riittää siis yksi novelli ja osaan vaaditaan kokonaisen kirjan verran. Näistä voit valita yhden, useamman tai vaikka kaikki. 
a) mikä tahansa novelli tai novellikokoelma
b) kotimainen novellikokoelma
c) ulkomainen novellikokoelma
d) nuorten novellikokoelma
e) netissä tai lehdessä julkaistu novelli

2. Kokeile lukea novelleja jossain vaihtoehtoisessa olomuodossa eli äänikirjana, sähkökirjana tai sarjakuvana. Yksikin novelli riittää. Voit kirjoittaa valitsemallasi tyylilläja kertoa, oliko lukukokemus erilainen kuin yleensä.

3. Kirjoita arvioivan tekstin sijasta blogiisi joku yleisemmän tason esittelyteksti novelliteemaan liittyen. Valitse näkökulmasi itse: voit kertoa omasta novellisuhteestasi, esitellä suosikki-novellikirjailijasi tms.

4. Kysy kirjastonhoitajalta novellisuosituksia ja määrittele kysyessäsi reunaehdot oman makusi mukaan. Kerro tuloksista, että mitä sinulle suositeltiin, saitko mitä halusit jne.

5. Lue joku novelli sekä alkuperäistekstinä että käännöksenä ja vertaile niitä. Voit myös vertailla mitä tahansa kahta samassa kokoelmassa julkaistua novellia.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Elokuva: Lasse Åbergin seuramatkat


Löysin kirjastosta taannoin ruotsalaisen DVD-boksin, jonka nimi on Lasse Åbergin seuramatkat. Se sisältää seuraavat elokuvat:
* Seuramatkat (1980)
* Hassunhauska hiihtoloma (1985)
* S.O.S. -purjehdusreissu (1988)
* Golffari (1991)
* Terveysmatka (1999)

Kaikissa elokuvissa on teemana matkailu muodossa tai toisessa. Jokaisessa keskitytään sitten tietynlaiseen reissaamiseen: matkustetaan pakettimatkalle etelään, vuoristoon hiihtämään, juhannuksena purjehtimaan, Skotlantiin opettelemaan golfia ja viimeiseksi terveysmatkalle. Idea sarjaan oli ilmeisesti alun perin lähtenyt kaikista erilaisissa massailmiöistä, mitä Ruotsissa on ollut valloillaan.

Päähenkilönä on Stig Helmer, joka on hiljainen eikä kauhean reipas mies. Hän tutustuu ensimmäisessä elokuvassa norjalaiseen Oleen, jolla siten taas riittää energiaa ja ideoita vaikka muille jakaa. Tämä sama parivaljakko on siis jokaisessa elokuvassa pääosassa.

Tyylilajiltaan sarja on komediaa. Tässä ei ole onneksi sellaista päätöntä sekoilua ja huonoa huumoria, mitä komedioissa usein nykyaikana nähdään, vaan elokuvat oli oikeasti laadukkaita. Mä olen tosin aika vaativa komedian katsoja, kun toisaalta minuun ei uppoa myöskään sellainen klassinen elokuvien kulta-ajan huumori. Näissä elokuvissa toteutustapa oli jostain näiden kahden ääripään väliltä. Hauskuus koostui aika pitkälti stereotypioilla leikkimisestä, toisaalta myös tyhmistä ihmisistä.

Pidin itse eniten sarjan alkupään elokuvista eniten. Golffari oli tosin jo aiheensakin puolesta ennakkoon vähiten kiinnostava ja sitten se osoittautui myös juoneltaan heikoimmaksi. Muita paljon uudempi Terveysmatkat oli myös vähän huonompi, juoni ja muut ei enää olleet ihan samaa tasoa kuin vanhemmissa. Eniten taisin pitää purjehdusaiheisesta tai ehkä sitten Seuramatkoista, jossa oltiin etelänlomalla. Tässä kohtaa taas muistin, että ruotsalainen valtavirtaelokuva on edelleenkin laatuviihdettä. Sitä vaan on tosi vähän saatavilla täältä Suomesta, mutta pitää tutkailla, että löytyiskö vaikka youtubesta jotain jännää.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kirja: Roald Dahl - Iso Kiltti Jätti


Roald Dahl: Iso Kiltti Jätti. Art House 2008.

Lukudiplomin tehtävä: Kerro luokalle kirjasta siten, että saisit muutkin houkuteltua lukemaan sen. Voit lukea mallipätkän. Älä paljasta loppuratkaisua.

Tein tässä kohtaa tulkinnan, että valitsemani tehtävä tarkoittaa, että teen normaalin blogipostauksen kirjasta.

Kirjan päähenkilö on Sohvi-tyttö, joka tapaa eräänä yönä sattumalta jättiläisen, Ison Kiltin Jätin. Muut jättiläiset ovat sitä isompia ja ilkeämpiä. Ne syövät lapsia, kun taas tämä kiltimpi jätti on kiinnostunut unista. Sohvi ja Jätti menevät pyytämään Suomen presidentiltä apua toisten jättien voittamiseen.

Luin aikoinaan paljon Roald Dahlin kirjoja, mutta tämä oli jostain syystä jäänyt välistä. Kokonaisuutena kirja on hyvä ja lukemisen arvoinen, kuten Dahlin kirjat muutenkin. Teoksissa on kuitenkin eroja: toiset kirjat sopivat paremmin pienemmille lapsille ja toiset isommille. Tätä lukemaani suosittelisin ehkä eniten 7-10-vuotiaille, vaikka se olikin nyt 5.-6.-luokkien lukudiplomissa.

Tekstissä käytetään aika luovasti kieltä, kun Jätti ei osaa puhua suomea normaalilla tavalla koulutuksen puutteen takia. Olisikin joskus jännää vertailla käännöstä alkuperäistekstiin, mutta toisaalta sain suomeksi varmaan enempi irti kaikista sanaleikeistä.

Lukuhaasteet:
Ikkunat auki Eurooppaan - Britannia
Lukudiplomi - Naurutalo

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kirja: Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden (Maameren velho)


Ursula K. Le Guin: Trollkarlen från Övärlden. Rabén & Sjögren 2003. (suom. Maameren velho)

Ursula K. Le Guin oli yksi niitä fantasiaklassikkoja, joiden lukeminen on jäänyt aina vaan väliin. Aloitin kyllä yhtä niistä scifikirjoista ensin, mutta se oli niin tylsä, etten päässyt alkua pidemmälle. Sitten kaivoin kotoa toisesta kirjapinosta tämän ja päätin ottaa riskin, vaikka epäilin ensin tämänkin laatua.

Ei, tämä kirja ei sitten ollutkaan oikeastaan erityisen tylsä, muttei se kyllä mitenkään kehuttavakaan ollut. Kirjan päähenkilö on Ged-niminen velho ja tapahtumapaikkana toimii Maameren maailmassa. Tämä oli taas niitä kirjoja, joiden kohdalla tuli taas mietittyä, että mikäköhän se juonen perimmäinen idea oli. Eteneminen oli aika hidastempoista, henkilöhahmot ja tapahtumat eivät olleet kiinnostavia. Jos kirja olisi ollut yhtään paksumpi, keskenhän se olisi jäänyt.

Fantasiakirjailijoita on niin monenlaisia. Esimerkiksi Tolkien on onnistunut tekemään hyvää työtä oman maailman kehittelyssä ja Diana Wynne Jonesin kirjoitustyyli taas on tosi mukaansatempaava. Tyyliltään tämä oli vähän vastaava kuin C. S. Lewisin Narniat - vain sillä erotuksella, että Narniat oli parempia, vaikken koskaan antanut niillekään kovin korkeita pisteitä.

Ainakin Maameren tarinoiden osalta tämä jää omalla kohdaltani tähän, Ursula K. Le Guinin muita kirjoja saatan vielä harkita. Varsinkin jos joku teistä osaisi suositella mulle jotain...?

Lukuhaasteet:
Velhomaailman ihmeisiin perehdyttävä tutkinto - Loitsut (saa luvan kelvata tähän)

torstai 1. marraskuuta 2012

Viikko Saksassa

Mä olin viikon Saksassa kiertelemässä ja kävin Hollannissakin. Mä en oikein tiedä, että mitä kaikkea mä siitä täällä kertoisin, kun toisaalta olisi kiva kirjoittaa täällä matkailustakin - vaihteeksi kun kerrankin tuli käytyä jossain.

Kölnissä kävin tuomiokirkossa ja eläintarhassa. Ne oli ennakkosuunnitelmissa ykköskohteet ja oli sitten myös käytännössä parasta mitä mä koko reissulla näin. Missään museoissa ei tällä reissulla tullut käytyä ja se harmittaa, kun Kölnissäkin olis ollut vaikka mitä vaihtoehtoja.

Düsseldorfista taas täytyy vinkata, että siellä on kirjakauppa, jonka rinnalla Helsingin Akateeminen on pientä: Stern Verlagin kirjakauppa. Saksassa kirjat on hivenen halvempia kuin Suomessa ja mua harmitti sekin, etten oikein osaa saksaa, niin en viitsinyt raahata kilokaupalla kirjoja kotiin.

Jotain kirjallisia löytöjä kuitenkin reissun aikana tein ja ne on tässä:


Eli siis selväkielisesti seuraavat kirjat:
* Mr. Men- ja Milla-kuvakirjat hollanniksi
* saksalainen käännös yhdestä Ella-kirjasta
* saksalainen Viisikko (niitä oli enempi kuin suomeksi!!)
* saksalainen lasten joulukirja
* saksalainen arkkitehtuurisanakirja
* saksalainen pensaisiin liittyvä puutarhakirja
* hollantilainen Anne Frank -kirja (josta en tosin mitään ymmärrä, mutta ihan sama)
* Rowlingin uutuus alkuperäiskielellä (tämä maksoi Hollannissa vähempi kuin Suomessa ja epäilen tulevan käännöksen laatua)