torstai 28. helmikuuta 2013

Kirja: Etsijät


Tapani Bagge (toim.): Etsijät - novelleja nuorille. Tammi 2011.
(Kansi: Janne Harju)

Etsijät on nuorille suunnattu novellikokoelma, jossa on tekstit 15:ltä suomalaiselta lasten- ja nuortenkirjailijalta. Mitään kunnollista yhtenäistä teemaa teksteillä ei tunnu olevan, mutta ei siihen toisaalta ollut tarvettakaan.

Laadullisesti nämä olivat aika tasalaatuisia ja se oli aika hyvä juttu, kun välillä monen kirjoittajan kokoelmissa on enempi vaihtelevuutta laadun suhteen. Tyylillisesti nämä sitten vaihtelivat enempi: mukana oli huumoria, jännitystä ja fantasiallisempaa. Mitään erityistä suosikkia en osannut teksteistä valita ainakaan tällä ensimmäisellä lukukerralla.

Oli tosi rentouttavaa lukea pitkästä aikaa kunnon nuortenkirjaa, kun olen lukenut niitä viime aikoina muuten vähempi. Tykkäsin tästä sen verran paljon, että pakko mennä kaivelemaan kirjastosta lisää nuortennovelleja, vaikkei niitä sielläkään taida pahemmin olla valikoimassa.

Myös Lastenkirjahyllyssä on arvioitu tämä kirja.

Lukuhaasteet:
Novellihaaste

maanantai 25. helmikuuta 2013

Kirja: Elefantti joka luuli olevansa puhveli


Raili Mikkanen: Elefantti joka luuli olevansa puhveli. Tammi 2005.

Kirja on monipuolinen Afrikka-aiheinen lasten tietokirja. Se alkaa yleistietopaketeilla maanosasta ja Zimbabwesta, josta kirjan päähenkilöt ovat kotoisin. Eniten seurataan 10-vuotiaan Chipo-tytön elämää: kerrotaan hänen perheestään ja koulunkäynnistään. Myös pari poikaa on päässyt kertomaan oman tarinansa.

Lasten lisäksi tärkeänä teemana on eläimet. Tavallisista Afrikan villieläimistä on kirjassa useampi tietopaketti. Lisäksi on kerrotaan esimerkiksi orpoja eläimiä hoitavasta paikasta ja puhvelilaumassa elävästä norsusta. Nämä eläinjutut olivat omasta mielestäni parasta antia kirjassa, kun isot eläimet tuntuvat olevan kiinnostavinta, mitä Afrikka voi tarjota.

Toisaalta sitten olisin voinut suhtautua lapsista kertovaan sisältöön innokkaammin, jos en olisi lukenut juuri tätä ennen Riikinkukkotyttö-kirjaa, jossa oli sama näkökulma kuin tässä. Tämän sisältö oli jaettu osiin sen verran kätevästi, että tätä on helppo lukea paloina joko itsekseen tai sitten lapsille ääneen vaikka iltasatuna.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Etelä-Afrikka

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kirja: Hurja matka halki yön


Walter Moers: Hurja matka halki yön. Otava 2003.

Kirja perustuu ranskalaisen Gustave Doren 1800-luvulla tekemiin kuvituksiin, joiden ympärille saksalainen Walter Moers kirjoitti fantasiakertomuksen. Päähenkilönä on Gustave-poika, joka tekee yön aikana mielikuvituksekkaan matkan eri ajoissa ja paikoissa. Hän tapaa Kuoleman ja saa tältä hankalia tehtäviä. Hän melkein kuolee myös itse, mutta selviää koetuksista hengissä.

Tämä oli tyyliltään erilainen kuin Moersin muut kirjat. Oleellisimmat erot olivat, ettei tämä sijoitu hänen keksimäänsä fantasiamaailmaan Zamoniaan ja kuvitus ei ollut hänen omatekemänsä. Lisäksi tämä oli ehkä vähän vanhanaikaisempi tyyliltään. Kirja oli kyllä kiinnostava, mutta pidän enempi niistä toisista.

Lukuhaasteet:
Teemamaana Saksa

perjantai 22. helmikuuta 2013

Elokuva: Rango


Rango
(Rango)
Vuosi: 2010
Maa: Yhdysvallat
Tyylilaji: animaatio

Elokuvan päähenkilö on Rango-lisko, joka lähtee aavikolle. Se päätyy pikkukaupunkiin, joka muistuttaa sellaista villin lännen kylää ja jossa asuu erilaisia eläimiä. Rango päätyy seriffiksi, kun se suurentelee aikaisempia ansioitaan. Kaupunki kärsii vesipulasta ja Rango lupaa ratkaista asian.

Värimaailma oli aika synkkä, mutta se sopi pölyiselle aavikolle. Animointijälki oli suhteellisen pikkutarkkaa ja aidon näköistä. Vaikka eläimet olivatkin puettuja ihmisten tapaan, ne näyttivät silti oikeilta eläimiltä eivätkä tavallisilta animaatioeläimiltä. Teemaan sopien musiikki oli pitkälti kantrityylistä ja tykkäsin siitä. Elokuva vähän epäilytti ennakkoon, mutta lopputulos olikin parempi kuin mitä oletin ja tykkäsin tästä.

Aluksi vähän ihmettelin, kun elokuvan ikäraja on 12 vuotta eli aika korkea animaatioksi, mutta ei tämä kyllä ihan mikään alle kouluikäisten filmi ole. Tavallaan se on ihan kiva, ettei kaikki animaatiot ole sitä siloiteltua Disney-siirappia. DVD:n kannessa ja muistaakseni myös aikoinaan teatterilevityksen yhteydessä painotettiin vähän turhan paljon Johnny Deppin osuutta, joka oli siis pelkkä äänirooli. Mulla on periaatteena katsoa kaikki animaatiot dubattuina suomeksi, niin siinä ei pahemmin pääse alkuperäisistä staroista nauttimaan eikä suomalaisten dubbausten taso kuitenkaan yleensä huono ole, ei tässäkään elokuvassa.

torstai 21. helmikuuta 2013

Kirja: Shopaholic & sister (Himoshoppaajan sisko)


Sophie Kinsella: Shopaholic & Sister. Bantam Press 2004. (suom. Himoshoppaajan sisko)

Himoshoppaaja-sarjan päähenkilö Becky harrastaa shoppailua ja harrastuksella on taipumus mennä vähän liian pitkälle. Tässä osassa hän saa tietää, että hänellä onkin olemassa siskopuoli ja totta kai tämän on pakko olla uusi "soulmate". Se ei kuitenkaan meinaa onnistua, kun sisko taas vihaa shoppailua ja on muutenkin melko erilainen.

Sophie Kinsella on ollut jo pitkään aina takuuvarma valinta kevyen lukemisen tarpeeseen, niin myös tällä kertaa. Shoppailu ei oikeastaan kuulu omiin harrastuksiini, mutten lue näitä saadakseni käsitellä samoja asioita kuin mitä omaan elämääni kuuluu, vaan viihteen takia. Ainakin kirjat muistuttavat hyvin, että kannattaa pitää omat asiat kunnossa eikä päästää niitä menemään yli.

Aika hyvin tämä perusidea on toiminut näin monen kirjan ajan enkä ainakaan minä ole vielä kyllästynyt. Pari edellistä Kinsellan kirjaa eivät ole olleet jatkoa tähän sarjaan, vaan yksittäisiä omia kokonaisuuksiaan. Toivottavasti jatkoa on kuitenkin vielä tulossa. Mutta toisaalta sitten voisin vaikka vetää maratonina putkeen kaikki nykyiset kirjat, kun nyt lukemisen välillä on ollut aina aikaa ja siksi kokonaiskuva ei ole kauhean terävä.

Lukuhaasteet:
Totally British - British Chick Lit

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Kirja: Onnen koukkuja


Gregoire Delacourt: Onnen koukkuja. WSOY 2013. (Le liste des mes envies)

Sain kirjan ennakkokappaleena pyytämättä kustantamolta. Ilman sitä tämä olisi varmaan mennyt ohi ja tuskin olisin tullut muuten edes lukeneeksi koko kirjaa.

Kirjan päähenkilö on lankakaupan pitäjä Jocelyne, jolla ei mene hyvin parisuhteessa. Hän lottoaa sattumalta ja voittaa 18 miljoonaa euroa. Hän salaa voittonsa muilta ja miettii, että mitä oikein haluaa elämältään. Kirjan tärkeimpinä ajatuksina ovat mietteet siitä, että tuoko raha onnea ja mitä rahalla oikein tekee silloin kun sitä on.

Tätä on arvioitu useassa blogissa ja suurin osa ei ole innostunut kauheasti. Olin itse kuitenkin kirjan saadessani aika varma, että tämä on hyvä ja pidän tästä. Ennakkoaavistus pitämisen osalta piti sitten paikkansa, vaikkei kirjan loppu ollutkaan sellainen kuin oletin. Tässä olisi pitänyt olla ennalta-arvattavampi loppu, kun se olisi sopinut kirjan luonteeseen. Kirjasta jäi hyvä fiilis, vaikkei siinä Jocelynellä mennytkään koko ajan hyvin. Tämä olisi saanut olla vähän pidempikin, kun nyt se tuntui loppuvan liian aikaisin.

Lukuhaasteet:
Books on France

Translation:
This book is called Le liste des mes envies in French, don't know what's in English. Book is telling about Jocelyne, who's winning 18 million euros and she's not sure what to do with all that money. I liked the book and thought it was too short.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Arenan aarteet -musikaalikonsertti

Kuva © Mirka Kleemola / Jani Forsberg / Imagenary Oy

Sain Helsingin kaupunginteatterilta kutsun tulla katsomaan Arenan aarteet -musikaalikonserttia.

Esiintyjinä ovat Kaupunginteatterin näytttelijät Vuokko Hovatta, Sanna Majuri, Pertti Koivula, Tuukka Leppänen, Emilia Nyman, Raili Raitala, Antti Timonen, Sara Welling, Mikko Vihma ja Marika Westerling. En ollut tajunnut etukäteen, että esiintyjät ja ilmeisesti myös esitetyt kappaleet poikkeavat jonkin verran toisistaan eri iltoina. Olin odottanut pääseväni kuulemaan Vuokko Hovattaa, mutta totta kai olin sitten onnistunut valitsemaan väärän päivän ja jouduin siis pettymään niiltä osin.

Ohjelmistossa oli kappaleita eri musikaaleista, joista melkein kaikkia on esitetty Kaupunginteatterissa vuosien varrella. Mä en ollut tainnut nähdä niistä yhtäkään lavalla, mutta se ei haitannut, koska tällä kertaa musiikki oli pääosassa ja riitti yksinäänkin viemään mukanaan. Pidin näkemästäni ja kuulemastani. Kappalevalinnat olivat pääosin hyviä, laulajat ja muusikot osasivat asiansa. Valaistus oli tunnelmallinen ja kaunis. Miksaukset olivat kohdillaan ja äänet kuuluivat hyvin - tämä ei tosiaankaan ole aina itsestään selvää, vaikka ammattimaisista musiikki- tai teatteriesityksistä olisikin kyse. (Seuralainen tosin olisi halunnut, että kitarat olisivat kuuluneet paremmin.)

Omat suosikkini konsertista olivat Emilia Nymanin esittämä Maija Poppasen Melkein täydellinen ja Raili Raitalan molemmat kappaleet (ei tullut käsiohjelma mukaan, niin en voi tarkistaa nimiä - sori). Nyt harmittaa, etten tullut koskaan menneeksi katsomaan Maija Poppasta silloin kun se ohjelmistossa oli. Konsertin perusteella olin toisaalta sitten tyytyväinen, etten mennyt katsomaan Katri Helenaa vuosi sitten: nyt kuultiin Syysunelma ja kaikki muutkin kappaleet oli ilmeisesti sovitettu oudoiksi, joten olisin varmaan menettänyt hermoni lopullisesti kappaleiden pilaamisesta.

Sara Wellingin näin viimeksi syksyllä teatterin syyskauden avajaisissa ja nyt hän lauloi saman kappaleen Kapteeninkadun tyttö -musikaalista kuin siellä. Tässä puolessa vuodessa oli kyllä tapahtunut edistystä tosi paljon ja esitys sujui paaaljon paremmin.

Konsertista on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa: Being Alive - rakkaudesta musikaaliin, Kujerruksia ja Use Your Illusion and Enter My Dream.

Tämä on sitten ohjelmistossa vain maaliskuun puoliväliin asti!

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kosmoksen lumoa ja tähtisumua

Osallistuin Suketuksen järjestämään Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -lukuhaasteeseen. Sitä varten piti lukea vähintään kaksi tähtitiede- tai avaruusaiheista kirjaa.

Mulla oli vähän vaikeuksia löytää tätä varten kunnollista luettavaa, kun tietokirjaosastolta tuntui löytyvän pelkkiä tylsiä kirjoja ja kaunopuolella kirjoissa taas ei tunnuttu käsittelevän riittävästi avaruutta vaikka tapahtumat olisivatkin sinne sijoittuneet.

Omat suoritukseni ovat tässä:
1. Markus Hotakainen: Tähtitaivas
2. Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
3. Timo Parvela: Taro ja taivaan vallat
4. Harri István Mäki: Sihis ja suuri kuuretki
5. Hergé: Tintti kuun kamaralla

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Kirja: Runoja Amerikasta

Savukeidas alkaa kai olla sitä kokoluokkaa kustantamona, ettei se ehkä olisi enää sopinut pienkustantamojen joukkoon, mutta antaa nyt mennä. Valikoimassa on runoutta ja kaunokirjallisuutta, lähinnä ns. laatukirjallisuutta eikä viihteellisempää.

Tähän samaan yhteyteen sopii myös se huomio, että kirjastojen runohyllyistä näkyy löytyvän huomattavasti helpommin pienempien julkaisijoiden kirjoja kuin romaanien puolelta. Ehkä runous on sitten sen verran marginaalisempaa kirjallisuutta....


Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta. Savukeidas 2010.

Majakovski on venäläinen runoilija, joka matkusti vuonna 1925 Keski-Euroopan kautta Amerikkaan. Sillä matkalla syntyi sarja runoja, jotka on kaikki mukana tässä kirjassa. Samasta matkasta hän on kirjoittanut myös kirjan Minun löytämäni Amerikka.

Tyylillisesti kirjan runot edustavat futurismia. Se on ollut jo aikaisemmin vähän niillä rajoilla, etten ole osannut päättää, että pidänkö tyylistä vai en. Toisaalta tyyli on liian modernia enkä saa siitä oikein mitään irti. Toisaalta sitten ainakin tämän kirjan lukeminen sujui hyvin, kun yritin keskittyä pelkkään sisältöön enkä tekstin tyyliin tai runollisuuteen.

Matkailu ja kulttuurien kohtaaminen ovat molemmat kiinnostavia teemoja, joten siinä mielessä tämä kirja oli hyvä valinta. Luultavasti tartun vielä tuohon toiseen Majakovskin Amerikka-kirjaan ja siitä on varmaan vähän helpompi saada jotain irti kuin näistä runoista.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamaan - Venäläiset mieskirjailijat

lauantai 16. helmikuuta 2013

Kirja: Karkaileva bussi ja kaiken maailman ihmeelliset vempeleet

Sähköisessä muodossa julkaistaan paljon kaikenlaista, mikä ei välttämättä tule suuren yleisön tietoon ikinä. Mun oli tarkoitus lukea enempi sähkökirjoja tällä viikolla tai tehdä katsaus siihen, että millaisia nettijulkaisijoita on olemassa, mutta jäi nyt tekemättä. Mä olen tehnyt useita hyviä löytöjä Poesialta, joka julkaisee runoja (saatavilla sekä e-kirjoina että paperiversioina). Myös URS:in julkaisema spekulatiivinen fiktio vaikuttaa laadukkaalta, mutten ole vielä kerinnyt lukemaan yhtään heidän kirjaansa.

Yhden kirjan ehdin kuitenkin lukea ja arvioida: 


Markus Ahonen: Karkaileva bussi ja kaiken maailman ihmeelliset vempeleet. 2012.

Sain kirjan sähköisessä muodossa kirjailijalta itseltään arvostelukappaleena. Kirja sisältää seitsemän lapsille suunnattua novellia, joissa tärkeässä osassa ovat erikoiset keksinnöt. Mukana on urheilun apuvälineitä, erikoiskaiuttimet, ihmepuhelin jne.

En mä nyt sitten oikein tiedä, että mitä mä tästä sanoisin. Odotin kirjalta vähän enemmän. Toisaalta tämä oli ihan kiva luettava, toisaalta taas sitten jotakin puuttui. Tekstit sisälsivät kyllä joitakin hyviä oivalluksia, mutteivät kuitenkaan sitten saaneet innostumaan lukemisesta tosissaan. Kirja ei siis ollut paras lastennovellikirja ikinä. Silti on kiva tutustua välillä itselle uusiin kirjailijoihin ja etsiä niitä helmiä.

Smashwordsin sivuilta löytyy lisää tietoa kirjailijasta ja teosluettelo.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Näytelmä: Maamme - Nykykuvia Suomesta

Kansallisteatteri on julkaissut näytelmiään kirjamuodossa yhteistyössä Lasipalatsin Kirja kerrallaan -kustantamon kanssa. Kirja kerrallaan on kuitenkin lopettanut toimintansa lokakuun lopussa 2012 ja kirjavalikoima näytelmiä lukuunottamatta siirtyi Ntamolle eikä netistä löytynyt mitään tietoa, että jatkaako Kansallinen näytelmien julkaisua nyt sitten yksinään.

Elina Snicker: Maamme - Nykykuvia Suomesta. Suomen Kansallisteatteri ja Kirja kerrallaan 2011.

Sorruin investoimaan kahteen näytelmään kirjamuodossa, kun niitä oli tarjouksessa Kansallisteatterin lippumyymälässä vuodenvaihteessa ja nyt esittelen niistä toisen.

Näytelmän päähenkilö on Mandy, joka kiertää kuvaamassa Suomea ilmasta uutta Maamme-kirjaa varten. Selvittäessään erään pellon omistajaa hän tapaa useita sen laidalla asuvia ihmisiä: sotaveteraanin, nuoria, ydinperheen lapsen, säilöjän ja talkooväkeä. Kaikilla on erilainen näkemys isänmaasta ja Suomesta, mutta näytelmässä pohditaan myös uusien asioiden tuloa omaan lähiympäristöön.

En ole nähnyt tätä esitettynä, niin lukeminen oli kaikista mielikuvista vapaata, mutta toisaalta tämä olisi näkemisen jälkeen luettuna tuntunut varmaan ihan erilaiselta. Mä olen monen näytelmän kanssa ollut sillä linjalla, että niiden lukeminen on turhan hankalaa ja katseleminen on kivempaa. Tässä tapauksessa lukemisen kanssa ei ollut ongelmia, ehkä mä olen vaan alkanut tottua tai sitten tää oli oikeasti helppo luettavaksi. Juoni oli aika kiinnostava, samoin henkilöhahmot. Tämä ei ollut myöskään ennalta-arvattava. Olen siis varsin tyytyväinen lukukokemukseeni.



torstai 14. helmikuuta 2013

Sarjakuva: Sokerihullu

Asema kustannus on keskittynyt sarjakuvien julkaisemiseen.


Hanna Koljonen: Sokerihullu. Asema 2012.

Kiinnostuin sarjakuvasta syksyllä luettuani Sallan blogitekstin. Ensin sitä ei tuntunut löytyvän mistään kirjastosta, sitten kerkisin unohtaa hetkiseksi koko asian. Onneksi tämä löytyi kuitenkin muistilistaltani ja sain sen luettavakseni.

Tämä on käsittääkseni omaelämänkerrallinen sarjakuva. Koljonen kärsi lapsesta asti sokeririippuvuudesta, joka vain paheni vuosien kuluessa. Terveydellisistä syistä hänen piti yrittää päästä sokerista eroon. Se on onnistunut, vaikka retkahduksiakin on sattunut. Tykkäsin sarjakuvan ulkoasusta, että on käytetty värejä ja aito piirrosjälki on näkyvissä. Ulkoiselta tyyliltään tämä ei ole uniikkia, vaan muistuttaa parin muun suomalaisen sarjakuvantekijän tyyliä (en nyt saa päähäni niitä nimiä).

Itselläni ei ole onneksi yhtä paha tilanne sokerin kanssa, vaikka olenkin aikamoinen herkkuhiiri. Sarjakuvan lukeminen toimi kuitenkin hyvänä herätteenä, että tekisi minullekin hyvää päästä sokerista eroon edes herkkujen osalta. Nyt on kyllä pakko yrittää tsempata ja tehdä asialle jotain.

Lukuhaasteet:
Seitsemän sarja

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Kirja: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin

Moreeni-kustannus (aikaisemmin Multikustannus) on keskittynyt erilaisiten tietokirjojen julkaisemiseen, vaikka nykyään valikoimassa on jonkin verran kaunokirjallisuuttakin. Itse olen tykännyt eniten erilaisista käsityökirjoista.


Melody Griffiths: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin. Multikustannus 2008.

Kirjassa on virkkausohjeita erilaisiin palasiin, joista voi sitten koota jonkin isomman kokonaisuuden. Palaset ovat esimerkiksi kukkien ja neliön muotoisia. Lopussa on ohjeita niiden yhdistelyyn ja käyttöön: niistä voi koota esimerkiksi erilaisia vaatteita tai peittoja tai lisätä koristeeksi valmiisiin vaatteisiin. Tätä voi käyttää hyvin inspiraatiokirjanakin.

Innostun käsitöistä helposti, mutta harvoin saan mitään isompaa valmiiksi asti, kun aina loppuu kärsivällisyys kesken. Siksi tällaiset ohjeet ovat minulle hyviä, joissa saa valmista pienemmälläkin vaivalla ja voi helposti vaikuttaa lopullisen työn kokoon. Nämä on myös käteviä kaikkien jämälankojen käyttämiseen.

Aikaisemmin olen vinkannut täällä blogissa yhdestä toisesta Moreenin julkaisemasta virkkauskirjasta täällä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kirja: Aaro-oravan syntymäpäivät

Pieni karhu on lasten- ja nuortenkirjoihin erikoistunut kustantamo. Parasta niiden valikoimassa on Aaro-oravasta kertovat kuvakirjat, joista otin esiteltäväkseni yhden omassa hyllystäni olevista.


Mélanie Watt: Aaro-oravan syntymäpäivät. Pieni karhu 2011.

Aaro on arka orava, joka pelkää suunnilleen kaikkea ja varautuu kaikkeen kunnolla. Nyt Aarolla on syntymäpäivät tulossa. Välttääkseen riskejä se aikoo viettää juhlat yksin, valmistautuu kaikkeen mahdolliseen ja suunnittelee tarkkaan etukäteen, miten juhlat tulevat menemään.

Joltain tuntemattomalta kaverilta tulee onnittelukortti ja Aaro päättää kutsua tämän kaverin mukaan. Synttärivieraita onkin sitten kokonainen lauma paikalla eivätkä juhlat menekään suunnitelman mukaisesti. Tämä tapahtuu suunnilleen jokaisessa sarjan kirjassa: Aaro suunnittelee ensin kaiken kunnolla, sitten tapahtuu jotain yllättävää ja Aaro huomaakin, ettei poikkeavat tapahtumat olleetkaan ihan hirveitä.

Mä pidän oravista, niin siksi on kivaa lukea kirjoja, jossa sellainen on päähenkilönä. Aaron varustautuminen eri mahdollisuuksiin on aika hauskaa, kun itse olen myös jonkunasteinen kontrollifriikki (en tosin ihan yhtä pahasti kuin Aaro). Ja sitten lopputulema on aina se, että olipas kivaa, vaikkei mennytkään suunnitelman mukaan....

Tämä on sellainen kirja ja kirjasarja, jota kannattaa suositella testimielessä myös aikuisille. Erityisesti kohderyhmää ovat kuitenkin ne pelkäävät lapset, mutta uskon näiden uppoavan kaikille lapsille.

Lukuhaasteet:
Totally British - Commonwealth (Kanada)

maanantai 11. helmikuuta 2013

Pienkustantamoviikko

Blogeissa ja muuallakin pienkustantamojen kirjat saavat huomattavasti vähemmän näkyvyyttä ja osittain siksi ne jäävät suurelta yleisöltä yleensä löytymättä. Nyt tulevan viikon aikana esittelen täällä sitten pienempien julkaisijoiden kirjoja. Toivon löytäväni jotain helmiä joukosta ja pääseväni ennakkouluuloistani vähän eroon.

Sanaa "pieni" en ole määritellyt mitenkään tarkasti ja kirjatkin ovat valikoituneet mukaan osittain sattumanvaraisesti. Mun ei pitänyt tällä erää tutustua omakustanteisiin, mutta silti sellainen on tulossa mukaan.Omakustanteet tuskin silti tulevat pääsemään mun normaalilukuvalikoimaan, kun oletan niiden olevan laadultaan huonompia kuin muut kirjat.

Esittelyyn on tulossa on ainakin sarjakuva, pari lastenkirjaa ja yksi tietokirja. Runoista, näytelmistä ja novelleista pitäisi saada ne valittua, mitä haluan tätä varten lukea, niin en vielä sen tarkemmin lupaile kirjoittavani niistä. Päivitän tähän sitten oikean kirjalistan, kun tekstit on julkaistu.

Esitellyt kirjat:
Mélanie Watt: Aaro-oravan syntympäivä (Pieni karhu)
Melody Griffiths: 201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin (Moreeni)
Hanna Koljonen: Sokerihullu (Asema)
Elina Snicker: Maamme - Nykykuvia Suomesta (Kansallisteatteri / Kirja kerrallaan)
Markus Ahonen: Karkaileva bussi ja kaiken maailman ihmeelliset vempeleet (sähkökirja)
Vladimir Majakovski: Runoja Amerikasta (Savukeidas)

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kirja: Kultahammas


Inna Patrakova: Kultahammas. Helsinki-kirjat 2012.

Kultahammas on venäläistaustaisen Inna Patrakovan kolmas kirja. Sen päähenkilönä on turistibussin opas, joka kulkee venäläisryhmän kanssa Suomeen ja takaisin vappuna 1997. Oppaan hermot ovat koetuksella, kun joukkoon kuuluu erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia vaatimuksia tai mikään ei kelpaa.

Monet kirjan henkilöhahmoista ovat aika stereotyyppisiä, mutta se ei haitannut lukiessa. Pidin kirjaa hauskana ja viihdyttävänä. Se oli hyvä luettava välipalana, kun pituutta ei ole kovin paljoa. Siksi kertomus ei myöskään tunnu väkisin pitkitetyltä, kun sivumäärä oli sopiva. Venäläisiä käy edelleenkin ostosmatkoilla Suomessa, mutta kirjan kuvaamasta linjasta meno on jo ehkä muuttunut.

En itse tunne oikeastaan ketään venäläisiä, ainoastaan yhden kanssa olen ollut enempi tekemisissä. Jos tuntisin kunnolla venäläisiä ja koko kulttuuria, niin kirjan todenmukaisuuden arvioiminen olisi vähän helpompaa tai olisin saattanut muutenkin suhtautua tähän ihan eri tavalla.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamassa

lauantai 9. helmikuuta 2013

Teatteri: Helvetin perhe

Sain KokoTeatterilta kutsun tulla katsomaan näytelmää Helvetin perhe ja olin eilisessä näytöksessä.

Aikuiset sisarukset Eero ja Kerttu ovat mökillä puolisoineen ja jumiutuvat sinne myrskyn takia. Siinä sitten tulee draamaa joka suuntaan, kun erimielisyyksiä on puolin ja toisin. Idealtaan näytelmä oli sen verran kiinnostava, että päätin käydä sen katsomassa, mutta käytännössä jouduin sitten pettymään lopputulokseen.

Näytelmällä oli hyvätkin hetkensä, mutta pääosin en tykännyt. Suuri osa ajasta oli pelkkää sähläystä, huutamista ja päällekkäin puhumista. Sitten mua ärsytti valaistus: välillä oltiin pimeässä, välillä taskulamppujen valossa ja välillä sitten oli kunnon strobovalot. Sain sitten migreenin tälle päivälle siitä vilkkumisesta.

Mä tein vuosi sitten päätöksen, että mä käyn enää vaan Kansallisteatterissa katsomassa näytelmiä ja nyt sitten tässä vuoden sisään nähdyistä kolmesta näytelmästä vain yksi on ollut siellä, hups. Mä en ole pahemmin koskaan käynyt näissä pienissä teattereissa katsomassa yhtään mitään, niin siinä mielessä tämä visiitti oli ihan hyvä tehdä. Tällä perusteella ei kuitenkaan oikein inspiroi mennä useammin.

Ja sitten vielä yksi juttu, josta mä en oikein osannut päättää, että tykkäsinkö vai en. KokoTeatterissa oli vähän epästandardi lavarakenne: normilavalta meni ramppi alas keskilattialle, jonka molemmilla puolilla oli katsomopenkit vastakkain. Näyttelijät tuli siis aika lähelle katsojia, mutta toisaalta sitten eri paikoilta oli vähän erilainen näkökulma.

Myös Linnea ja LilyLuna ovat käyneet katsomassa tämän ja molemmat taisi tykätä vähän enempi.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Kirja: Tuhat ja yksi yötä


Jaakko Hämeen-Anttila (toim.): Tuhat ja yksi yötä. Otava 2010.

Tää oli vielä parempi kirja kuin mitä mä odotin. Mä olin tosi tyytyväinen, että tulin valinneeksi juuri tämän luettavaksi tässä kohtaa.

Lukudiplomin tehtävä: Valitse satu ja etsi siitä sadun tunnusmerkkejä.

Valitsin käsittelyyn sadun Aladdin ja loihdittu lamppu.

Ihmeet: Henki toimitti kaikkia rikkauksia pyytämällä ja rakensi palatsin yhdessä yössä.

Taikaesineet ja taikasanat: Tässä ei ole mitään tiettyjä taikasanoja käytössä, mutta taikaesineenä sadussa toimii vanha lamppu, josta tulee esille henki sitä hierottaessa.

Mielikuvitushenkilöt ja -hahmot: No lampun henki voidaan tulkita mielikuvitushahmoksi.

Tietyt numerot: Sadussa oli useampia numeroja, vaikka samat tietyt eivät toistuneetkaan. Aladdin määrättiin odottamaan kolme kuukautta prinsessaa. Hän itse esitti vaatimuksia astioiden ja jalokivien määrästä hengelle, myös sulttaani ja visiiri vaativat sitten häneltä itseltään tiettyjä lukumääriä asioita.

Opetus: Ei kannata luottaa tuntemattomiin ihmisiin, vaikka he väittäisivätkin olevansa sukua. Köyhillä ja rikkailla ei ole loppujen lopuksi eroa eikä siis kannata tuomita toisia tämän viitekehyksen mukaan.

Lukuhaasteet:
Lukudiplomi - Iloinen lipas

torstai 7. helmikuuta 2013

Kirja: Precious and the mystery of Meerkat hill


Alexander McCall Smith: Precious and the mystery of Meerkat hill. Polygon 2012.

Tämä on nyt toinen kirja, joka kertoo Naisten etsivätoimisto -kirjasarjan Precious Ramotswen seikkailuista lapsena. Tässä osassa kouluun tulee kaksi uutta lasta, Teb-tyttö veljensä Pontshon kanssa. Heillä on mangusti lemmikkinä.

Nimestä huolimatta kirjassa ei nyt mitään kunnon mysteeriä ole eli seikkailukirjojen ystäville tätä ei oikeastaan voi suositella. Toisaalta se on kuitenkin sama niissä aikuisten Ramotswe-kirjoissa: eihän nekään oikeastaan mitään dekkareita ole, vaikka ne sellaisiksi usein luokitellaankin.

Afrikka-henkisenä lukemisena tämä oli ihan hyvä kirja. Tässä kohtaa ei ainakaan tarvitse syyttää kirjailijaa länsimaisesta tai siirtomaavaltaisesta näkökulmasta, vaan kyseessä oli ainakin minun silmiini aidon oloisen Afrikan kuvausta. Parasta kirjassa oli mangusti. :D Ne on livenä tosi hauskan näköisiä otuksia.

Lukuhaasteet:Totally British - Maybe British, Never English
Afrikan tähti - Etelä-Afrikka (Botswana)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Sarjakuva: Tintti kuun kamaralla


Hergé: Tintti kuun kamaralla. Otava 2007.

Tintti ei ole koskaan ollut ykkössuosikkejani sarjakuvista, mutta tuli niitä luettua, kun kotona kerran niitä oli saatavilla. Nyt luin monen vuoden tauon jälkeen muutaman albumin verran Tinttejä ja toinen arvio tulee myöhemmin.

Tintti kuun kamaralla on ilmestynyt alkuperäisteoksena ensimmäistä kertaa vuonna 1954. Se on suoraa jatkoa sarjakuvalle Päämääränä kuu, jossa valmisteltiin kuurakettia. Tässä osassa Tintti ja porukat sitten matkustavat oikeasti kuuhun. Tietysti sitten roistojakin on mukana kuvioissa.

Tämän ilmestymisen aikaan ihmiset eivät olleet vielä oikeasti käyneet kuussa ja avaruuden tutkimus oli muutenkin ihan toista kuin nykyään. Näitä vanhempia avaruus-aiheisia sarjakuvia ja kirjoja voisikin lukea enemmän ja tehdä vertailua.

Patasta koko sarjakuvassa oli kapteeni Haddockin kielenkäyttö. Tykkäsin siitä jo lapsena, kun kapteeni käyttää kaikkia outoja haukkumasanoja ja muutenkin värikästä kieltä.

Lukuhaasteet:
Kosmoksen lumoa ja tähtisumua
Seitsemän sarja

lauantai 2. helmikuuta 2013

Kiasman wikimaraton

Osallistuin Kiasman ja Wikimedia Suomen järjestämään wikimaratoniin, jossa oli tarkoituksena tuottaa nykytaiteeseen liittyviä artikkeleita Wikipediaan. Wikipedia-nörttinä oli pakko vaivaantua paikalle, vaikken ihan koko aikaa perjantai-illasta lauantai-iltaan olekaan paikalla. (Välissä tuli käytyä esim. blogimiitissä, heh.) Itse sain aikaiseksi aloitettua vain kaksi uutta artikkelia: Olav Christopher Jenssen (norjalainen taiteilija) ja Jacob Dahlgren (ruotsalainen taiteilija).

Kiasmassa on nyt Tosi kyseessä -niminen näyttely, jonka teemana on dokumentti nykytaiteessa ja jonka kerkisin käydä kiertämässä. Mä tunnen olevani enempi edelleen perinteisen taiteen ystävä, vaikka olenkin viime vuosina alkanut lämmetä myös nykytaiteelle entistä enempi. Näyttelyn sisältö oli aika vaihteleva: mukana oli eri tekniikoilla tehtyä taidetta ja osa oli huonoja ja osa hyviä - kuten tavallista. Löysin myös joitakin suosikkiteoksia näyttelystä: eniten tykkäsin yksistä pienoismalleista ja sitten sellaisista akvarellimaalauksista, joissa oli kohteena taiteilijoiden työhuoneesta löytyneitä esineitä. Jotain kiinnostavia valokuvateoksiakin oli mukana. 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Blogistanin Globalia


Osallistun tällä postauksella Blogistanian Globalian eli vuoden 2012 parhaiden käännöskirjojen valintaan. Tarkemmat tiedot löytyvät Kirjavasta kammarista.

1. Magne Hovden: Saamelandia (3 pistettä)