lauantai 30. marraskuuta 2013

Uusi lanu-blogi

Mä olen jo kauan halunnut kirjoittaa tänne enempi lasten- ja nuortenkirjoista, mutten ole kuitenkaan tehnyt niin, koska haluan kuitenkin pitää blogin sisällön monipuolisena ja yleis-kulturellina. Sitten on myös tuntunut, etten voi kirjoittaa tänne ruotsinkielisistä kirjoista niin paljon kuin haluaisin, kun blogin lukijat lukevat kirjoja kuitenkin ilmeisesti lähinnä suomeksi.

Näistä syistä päätin perustaa lasten- ja nuortenkirjajuttuja varten uuden blogin, joka kulkee ainakin toistaiseksi nimellä Muumilaakso / Mumindalen (mutta nimi menee varmaan vaihtoon vielä heti kun keksin paremman). Se on kaksikielinen eli osan jutuista kirjoitan ruotsiksi, mutta esittelyssä olisi tarkoitus olla jatkossakin kirjoja molemmilla kielillä. Tänne mietin siis jatkossa vähän tarkemmin, että mistä lanu-kirjoista kirjoitan ja Kirjavinkit.fi:hin pidän sitten riman vielä korkeammalla (niin kuin tähänkin asti).

torstai 28. marraskuuta 2013

Kirja: Karjala edestakaisin


Timo Kalevi Forss ja Martti Lintunen: Karjala edestakaisin. Like 2010.

Venäjä-lukuhaaste on aina välillä kummitellut mielessä, että voisin lukea jonkin aiheeseen liittyvän tietokirjan. Kirjastosta nappasin sitten tämän Karjala edestakaisin -kirjan, joka on luovutettuun Karjalaan liittyvä valokuvateos.

Taustaksi kerrottakoon, että isäni isä on alunperin kotoisin Laatokan rannalta Karjalasta (evakkoja siis), mutta se ei ole vaikuttanut omaan elämääni oikein mitenkään. Meillä ei ole siis mietitty mitään kotiseutumatkailua sinne suuntaan eikä edes kerrottu kaikkia juttuja ajasta siellä.

Teoksen materiaali on kerätty pääosin vuonna 2009 tehdyillä matkoilla. Siinä kuvataan alueen ihmisiä, ilmiöitä ja paikkoja sekä valokuvien että lyhyiden tekstien muodossa. Rakennukset ovat päässeet rappeutumaan ja ihmiset ovat pääosin melko köyhiä.

Kirja ei ollut mitään Karjala takaisin -meininkiä eikä myöskään mitään kunnollista vanhan Suomi-ajan nostalgisointiakaan.Omalta osaltani tämä olikin vain vähän vilkuilua, että miltäs siellä näyttää. Matkakirjana tämä oli hyvä: valokuvia oli riittävästi ja tuntuu, että sain teksteistäkin enemmän irti, kun ne olivat lyhyitä ja (pääosin) toisistaan irrallisia.

Lukuhaasteet:
Venäjää valloittamaan - Nyky-Venäjä

maanantai 25. marraskuuta 2013

Kirja: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken (Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)


Malin Kivelä ja Linda Bondestam: Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken. Berghs, Schildts & Söderström 2013. (suom. Pixonin pojat ja TV:n kotoisa kajo)

Kuvakirja Bröderna Pixon och TV:ns hemtrevliga sken kertoo neljästä eri-ikäisestä Pixonin veljeksestä. Pojat istuvat television edessä koko ajan. He ovat laihoja, kalpeita ja huonossa kunnossa. Kun televisio hajoaa, he ovat aivan hukassa eivätkä osaa keksiä itselleen tekemistä: ulos leikkimään lähteminen on ihan outoa heille.

Kirja toimii varoittavana esimerkkinä lapsille, että kannattaa joskus poistua television äärestä. Pidin itse kirjaa hauskana ehkä siksi, ettei omassa tuttavapiirissäni ole tällaisia näin pahasti jumittuneita lapsia. Kirjan tehoa taitaa lisätä synkähkö ja tummasävyinen kuvitus, joka ei ole tosiaankaan yhtä värikäs kuin Linda Bondestamin normaali tyyli on.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Junibacken

 photo HPIM1730_zpsaf111e45.jpg

Kävin pari viikkoa sitten Tukholmassa ja nyt oli ekaa kerta suuntana Djurgården. Siellä oli pakko vanhana Astrid Lindgren -fanina päästä Junibackeniin, mikä on ollut suunnitelmissa jo vuosikausia.

Itse näyttely koostui neljästä eri osiosta. Ekana oli yleislastenkirjamaailma, jossa oli mm. muumitalo ja Viirun ja Pesosen talo. Sitten tuli satujuna, joka meni Lindgrenin maailmojen halki. Sen tarina oli hänen viimeinen kirjallinen työnsä ja hän myös lukee sen itse ruotsinkielisessä versiossa. Kolmantena oli kuvassa näkyvä Pepin talo, jonne siis mahtui aikuisetkin ihan hyvin sisään. Vikana oli vaihtuva näyttely, jossa tällä kertaa oli Kauhuagentti Nelli Rappin ja LasseMaijan etsivätoimiston kaupunki.

Kokonaisuutena tämä oli pettymys. Tämä oli enemmän sellainen lasten puuhamaa -juttu ja tuntui olevan suunnattu tyyliin 7-8-vuotiaille ja sitä nuoremmille. Satujuna oli tosi kiva kyllä, paras osio koko paikassa. Sinne ei muuten kannata ihan pienten kanssa sitten mennä, voi olla vähän turhan jännä.... Olisin kaivannut mukaan enempi Lindgreniä ja enempi sellaista museomaista näyttelyä. Kun onhan vaikka jossain Heurekassakin tosi hyvin huomioitu eri-ikäiset kävijäryhmät, mutta täällä ei.

PS. Olis tehnyt mieli ostaa se Junibackenin kirjakauppa tyhjäksi.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kirja: Raksa



Tuomas Vimma: Raksa. Gummerus 2011.

Kuuntelin äänikirjana Tuomas Vimman Raksan. Tämä oli ensimmäinen kosketukseni kyseisen kirjailijan teoksiin ja saatan kokeilla jotain muutakin joskus toiste.

Kirjan päähenkilö on Sami, joka saa alkuhankaluuksien jälkeen työpaikan projektinjohtajana huoneistoremontteja tekevässä yrityksessä. Yleisellä tasolla tämä ei välttämättä kuulosta kovin kiinnostavalta lähtökohdalta, mutta kunnon kirja tästä oli saatu aikaiseksi. Ainakin tästä saa hyvän käsityksen siitä, miten rakennusalalla on oikeasti monenlaista yrittäjää. Mutta sehän ei toisaalta ole ihme, kun miettii, että miten isot rahat siellä liikkuu....

Sen verran on mainittava taustaksi, että mulla on rakennuspiiirtäjän koulutus, mutta töitä en ole tehnyt talopuolella ollenkaan, vaan pelkästään yhdyskuntarakentamiseen liittyen. Kirjan totuudenmukaisuutta en siis osaa arvioida kunnolla enkä oikeastaan uskottavuuttakaan. Koska kiinnostusta alaan kuitenkin löytyy, niin sikäli tämä oli hyvä valinta aiheen puolesta ja osoittautui myös hyväksi valinnaksi lukukokemuksenkin puolesta, kun kuuntelua oli hirveän vaikeaa jättää kesken välillä.

Tykkään myös kirjan kannesta: se on yksinkertainen, mutta toimiva.

EDIT: Lisään tämän vielä suoritukseksi kiinteistöhaasteeseen, kun eri rakennukset on sen verran paljon läsnä kirjassa.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kirja: Akimbo och lejonen (Akimbo ja leijonat)


Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen. (suom. Akimbo ja leijonat). Tundell och Salmson 2010.

Kirjoitin joku aika sitten sarjan ekasta osasta Akimbo och elefanterna ja tämä on siis toinen. Tässä osassa Akimbo lähtee riistanvartija-isänsä kanssa etsimään ihmisiä vaanivaa leijonaa.

Ekaa osaa pidin vielä ihan ok-tasoisena kirjana, mutta tästä en jaksanut enää innostua. Kirja oli aika tylsähkö ja juoni ei siis tuntunut sisältävän melkein mitään kiinnostavaa.

Luultavasti jätän siis sarjan lukemisen tähän. Vähän vaikuttaa siltä, että Alexander McCall Smith ei vaan osaa kirjoittaa lastenkirjoja niin hyvin kuin aikuistenkirjoja. (Mutta ainakin sain helpon suorituksen lukuhaasteisiin....)

Lukuhaasteet:
Totally British - Modern Men Writers
Afrikan tähti

lauantai 16. marraskuuta 2013

Sarjakuva: Viidakon valtias

Osamu Tezuka: Viidakon valtias. Sangatsu manga 2012.
(Kääntäjä: Jannika Riikonen)

Osamu Tezuka on yksi Japanin tärkeimmistä sarjakuvantekijöistä kautta aikojen. Viidakon valtias -manga on julkaistu ensimmäistä kertaa vuonna 1950 ja tämä lukemani oli sen ensimmäinen osa kahdesta.

Päähenkilö on valkoinen leijonanpentu Leo, jonka kuollut isä oli viidakon kuningas. Leo itse puolestaan ei ole koskaan ollut viidakossa, vaan kasvanut ihmisten parissa. Kun hän joutuu sattumalta viidakkoon, niin tasapainottelu kahden erilaisen maailman välillä on aika hankalaa.

Afrikan eläimet ovat yksi kiinnostuksen kohteistani ja tässä niitä oli ihan riittävästi. Maanosan kuvauksena tämä oli samantyyppinen kuin Tarzaneissa ja tosiaankin siitä tykkään - ei nyky-Afrikassa ole samanlaista hohtoa. Tarina loppui vähän kesken, niin jatko-osa tulee luettua varmaan ihan heti kohta.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti

perjantai 15. marraskuuta 2013

Elokuva: Diana



Diana
Valmistumisvuosi: 2013
Maa: Britannia
Tyylilaji: draama
Ohjaus: Oliver Hirschbiegel
Pääosissa: Naomi Watts, Naveen Andrews

Luin aikaisemmin tänä syksynä kirjan Diana - prinsessan viimeinen rakkaus. Nyt siihen pohjautuva elokuva on jo viikon verran ollut nähtävissä myös Suomessa elokuvateattereissa ja kirjan lukemisen jälkeen oli aika selvää mennä katsomaan se, kun olen muutenkin lievä kuninkaallis-intoilija. Elokuvan pointtina on prinsessa Dianan parin viimeisen elinvuoden aikana ollut romanssi Hasnat Khanin kanssa. Khan on Pakistanista kotoisin oleva kirurgi, joka halusi vältellä julkisuutta.

Sen verran mitä vähän googlailin äsken, niin tämä ei nyt mitään kauhean hyviä arvosteluja ole saanut. Elämänkerrallisena elokuvana tämä on mun mielestä ihan okei, muttei tuonut mitään erityisen uutta tietoa taio näkökulmaa, kun olin kerran kirjan jo lukenut. Tirkitelynä tai sosiaalipornona tätä voi tietty pitää, mutta samoihin kategorioihinhan uppoaa melkein kaikki elämänkerrallinen materiaali.

En pitänyt Wattsin esittämää Dianaa kauhean loistavana, vaan ennemmin keskinkertaisena. Ja kun romanssista kerran oli kyse, niin senkin olisi toivonut näkyvän paremmin näyttelijöiden välisenä kemiana tai jotain (en osaa ilmaista itseäni, plaah). Visuaalisesti leffa oli hieno ja tarina sai mut olemaan tippa linssissä vähän turhan usein.

Kuittaan tällä myös yhden elokuva-bonuksen Totally British -haasteeseen.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Vuokko Hovatan konsertissa

Olenpas ollut ahkera musiikin kuluttaja viime aikoina: nyt vajaan kuukauden sisään olen ollut kahdella keikalla tai konsertissa. Lokakuun puolella kävin siis Venäjä-konserissa ja eilen sitten katsomassa siellä nähtyä Vuokko Hovattaa hänen omassa soolokonsertissaan.

Uutta levyä en ole vieläkään kerinnyt kuunnella missään, niin sieltä oli mukava kuulla pari maistiaista.
Aika paljon tuli kuultua itselleni uusia kappaleita. Siis muutenkaan en ole hirveästi Hovatan soolojuttuja kuunnellut kuin vain ihan satunnaisesti, vaikka yksi levyistä on tullut kotiinkin asti hankittua. Tykkään kuitenkin tosi paljon hänen äänestään ja livenä kuuntelu on aina ihan eri juttu kuin nauhalta kuuleminen.

Pidän ideasta, että monet kappaleista on erillisiä runoja, jotka on sitten sävelletty - se tuo vähän vaihtelua siihen normaaliin musiikkibisnekseen, jossa tekstit ei aina toimi irrallisina. Erityisesti tykkäsin kuulla monta Aulikki Oksasen runoa, kun Oksanen on yksi takavuosien suosikkirunoilijoista, jonka tekstit iskee edelleen.

Ei, ei kuvia taaskaan. Oma kamerani on ihan onneton pimeässä enkä jaksa alkaa etsiä luvattomasti netistä jotain satunnaista kuvaa Vuokko Hovatasta.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hiljaiseloa kotiseudulla ja museossa Tampereella

Kuten monet ovat varmaan huomanneet, niin blogi on vietellyt viime kuukausina jonkunlaista talvihorrosta jo ennen talven alkua. En nyt jaksa alkaa selitellä asiaa sen tarkemmin (ei ole kuitenkaan mitään dramaattisia syitä taustalla), mutta tilanne ei nyt ainakaan vielä ole mitenkään radikaalisti paranemassa. Tarkoitus olisi silti edelleen kirjoitella tänne aina välillä jotain, erityisesti noiden Totally British -kirjojen lukeminen on edelleen aktiivisena projektina.

Eilen kävin Tampere-visiitillä. Kohteena oli Vapriikki-museo, koska siellä oli kiinalaisista terrakottasotureista kertova näyttely. Nyt sekin haave on toteutettu - olin jo vuosia halunnut nähdä aiheesta museojutun. Toi koko Vapriikki oli muutenkin positiivinen yllätys: mä olin muistanut sen olevan pienempi paikka ja siellä oli vaikka mitä. Oli kivaa päästä vaihteeksi kunnolla kiertelemään jossain museossa, kun sitä ei ole tullut liian kanssa harrasteltua tänä vuonna.

Terrakottasoturien lisäksi näyttelyaiheina olivat Tammerkoski, Tampere 1918, innovaatiot, paperinuket ja lelut. Noiden pysyvyydestä en ole ihan varma, mutta ainakin jääkiekko- ja kenkämuseot sekä luonnontieteellinen museo olivat ihan pysyvien pienten museoiden oloisia (en jaksa lukea nettisivuilta, heh). Leluista ja luonnontieteestä olin eniten fiiliksissä - kuten tavallista.

Niin ja olin sen verran ahkera, että sain tehtyä luonnoksiin pari blogitekstiä odottamaan eli enää pitää vaan julkaista ne jossain välissä!