maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjavuori Mount Everestille -haasteen kooste

Tämä oli Mari A:n Kirjavuori Mount Everestille -haaste, jossa tehtävänä oli lukea omasta lukupinosta kirjoja vuoden loppuun mennessä. Lisäksi kirjojen piti olla ollut omistuksessa jo ennen haasteen alkua. Valitsin tasokseni 50 kirjaa eli Mt. Blancin. Ja huh, sain sen suoritettua! Kirjoista ei ollut pulaa, mutta varsinkin loppuvuodesta tuntui muutakin kivempaa luettavaa olevan riittävästi.

1. Outi Pakkanen: Toinen kerros (KV)
2. Johan Ehrstedt & Mari Leppäkorpi (toim.): Reilumman kaupan jäljillä
3. Magne Hovden: Saamelandia (KV)
4. Karel Capek: Puutarhurin vuosi
5. Marian Keyes: Tarinan toinen puoli
6. L. M. Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (KV)
7. Marvi Jalo: Kaukana hevosten maa (KV)
8. Nora Roberts: Heijastuksia
9. Ruben Eliassen: Profetians utvalda (suom. Ennustuksen valitut)
10. Walter Moers: Huviretki hukkateille
11. Magdalena Hai: Kerjäläisprinsessa (KV)
12. Jay Asher ja Carolyn Mackler: Sinä ja minä sitten joskus (KV)
13. Kerstin Gier: Rubiininpuna (KV)
14. Tuomas Marjamäki: Simo Salminen - Se se vaan on sillä lailla (KV)
15. Annica Wennström: Lapinkylä (KV)
16. Ann M. Martin: Get Well Soon, Mallory!
17. Enid Blyton: Vanhan majatalon arvoitus
18. Hanna Tuuri: Tuulen maa (KV)
19. Saara Henriksson: Moby Doll
20. Anne Mattsson: Seela Sella sellaisenaan (KV)
21. Frances Mayes: Vaellusvuosi
22. Aino Pervik: Krokodill
23. Eric Knight: Lassie palaa kotiin
24. Paula Havaste: Kotasavun Marja
25. Melissa de la Cruz: Au pair
26. Emma Juslin: Frida ja Frida
27. Laura Paloheimo: Klaukkala (KV)
28. Daphne Sheldrick: Rakkauteni Afrikka (KV)
29. Günter Grass: Mässingsmusik
30. Faïza Guène: Kiffe kiffe imorgon (suom. Hällä väliä huomisesta)
31. Diane Duane: Haluatko velhoksi?
32. Kari Levola (toim.): Runo vieköön (KV)
33. Nunna Kristoduli: Hiljaisuuden kosketus (KV)
34. Lauren Weisberger: Paholainen pukeutuu Pradaan
35. Mauno J. Pyhtilä: Balladi kauniista Petronellasta
36. Chitra Banerjee Divakaruni: Tulen ja unien peili
37. Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies
38. Lauren Weisberger: VIP-ihmisiä
39. Philip Pullman: Fyrverkerimakarens dotter
40. Liisa Seppänen: Kelttiläisillä poluilla
41. Ann M. Martin: Kristy in Charge
42. Ann M. Martin: Claudia and the Perfect Boy
43. Ann M. Martin: Claudia and the Sad Good-bye
44. Ann M. Martin: Karen's Little Sister
45. Ann M. Martin: Abby in Wonderland
46. Ann M. Martin: Claudia and the Middle-School Mystery
47. Uuno Kailas: Alussa oli sana / Alguses oli sõna
48. Ann M. Martin: Stacey's Lie
49. Ann M. Martin: Karen's Worst Day
50. Ann M. Martin: Karen's New Holiday

tiistai 24. joulukuuta 2013

Kirja: Alussa oli sana / Alguses oli sõna



Uuno Kailas: Alussa oli sana / Alguses oli sõna. Eesti keele sihtastus 2002.

Kirjassa on Uuno Kailaan runoja eri vuosilta sekä suomeksi että viroksi. Olin kyllä lukenut Kailaan runoja aikaisemminkin, mutta ne eivät sillä kertaa tainneet nousta kovin korkealle suosikkilistalla. Tällä kertaa taas tuntui, että niitä olisi voinut lukea enempikin. Tyyliltään runot olivat aika perinteisiä ja tunnelmaltaan synkkiä.

Osasta on useampi kuin yksi käännös mukana. Pelkästään viroksi en olisi saanut tästä niin paljoa irti, joten oli hyvä, että alkuperäistekstit oli mukana. Vertailun ja kielitaidon kehittämisen vuoksi tällaiset kaksikieliset (runo)kirjat on tosi hyvä, olen aikaisemmin lukenut jonkun saksankielisen.

Lukuhaasteet:
Kirjavuori Mount Everestille

PS. Hyvää joulua!

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nykyajan tyttökirjat -haasteen kooste

Sori tää on ehkä vähän tylsää näiden lukuhaastekoosteiden kanssa, mutta halusin nyt kuitenkin tehdä näistä erilliset postaukset....

Osallistuin tänä vuonna Marian Nykyajan tyttökirjat -lukuhaasteeseen, jossa luettiin 2000-luvulla julkaistuja nykyajassa tapahtuvia tyttökirjaksi luokiteltavia kirjoja.

Itse sain luettua nämä:
1. Tuija Lehtinen: Laura, kultatukka
2. Kirsti Kuronen: 4x100 (KV)
3. Tuija Lehtinen:  Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja (KV)
4. Rhian Tracey: Neljän tytön kirjakimppa
5. Sarah Dessen: Mitt perfekta liv
6. Cathy Cassidy: Vaahtokarkkitaivas (KV)
7. Merja Jalo: Kolme kuningatarta
8. Holly Smale: Geek Girl - Matalalentoa mallitaivaalla (KV)
9. Hellevi Salminen: Siipiä vaille enkeli (KV)

(Osan arvioinneista olen kirjoittanut Kirjavinkit.fi:hin.)

Edit: Hups, Maria oli näköjään rajannut hevoskirjat ulkopuolelle haasteesta, mutta mulla on toi yksi Merja Jalon kirja tuolla kuitenkin mukana.On ne kuitenkin sen verran tyttökamaa, että haluan jättää sen tuonne listaan silti näkyville. Lisäksi haluan vielä vinkata tässä yhden kirjan, josta en näköjään tullut kirjoittaneeksi postausta eli Tiina Lehtinevan Kuin hattaraa söisi. Sekin on tavallaan hevoskirja, mutta ratsastus ei ole pääosassa ja se on vähän vanhemmille suunnattu kuin nuo perus-heppakirjat.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kiinteistöhaasteen kooste

Osallistuin Emilien Kiinteistöhaasteseen tänä vuonna, johon piti lukea kirjoja, joissa on miljöönä joku rakennus. Luin kymmenen kirjaa, joista yksi oli tietokirja ja niillä sain suoritettua kartano-tason haasteessa.

1. Elisabet Aho: Aadan aikaikkuna
2. Kai Meyer: Jäinen valtakunta
3. Kalle Päätalo: Ihmisiä telineillä
4. L. M. Montgomery: Vanhan kartanon Pat
5. Tove Jansson: Outo vieras muumitalossa
6. Riina ja Sami Kaarla: Muumipeikon talo
7. Merja Jalo: Kolme kuningatarta
8. Tuomas Vimma: Raksa
9. Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli
10. Liisa Suvikumpu (toim.): Porrashuoneet

Kirja: Porrashuoneet



Liisa Suvikumpu (toim.): Porrashuoneet. Helsingin kaupunginmuseo 2012.

Helsingin kaupunginmuseo on inventoinut helsinkiläisten kantakaupungin alueen talojen porrashuoneita ja niiden historiaa. Vanhimmat mukana olevat talot ovat 1800-luvulta ja uusimmat 1940-luvulta. Tekstit kertovat muun muassa erilaisista arkkitehtuurin tyylisuunnista, rakentamisperiaatteista, suojelusta ja konservoinnista. Kuvituksena on sekä uusia että historiallisia kuvia.

Aikoinaan rakennuspiirtäjäkoulussa mun suosikkiaine oli juuri rakennustaiteen historia. Huomasin edelleen olevani aika fiiliksissä aiheesta. Varmaan pitäisi hankkia tämä kirja omaksi, että voisin tutustua kaikkiin sen teksteihin kunnolla ajan kanssa. Nyt ensimmäisellä lukukerralla luin siis niitä vain vähän pätkittäin ja keskityin enempi kuvien katseluun. Kuvat oli tosi laadukkaita ja kiinnostavia, ihan vain niiden perusteella tuli inspiraatio lähteä itsekin kiertelemään ja kuvaamaan.

Myös Kaupunginmuseon sivuilta pääsee vilkuilemaan inventoinnin tuloksia.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

lauantai 21. joulukuuta 2013

Afrikan tähti -lukuhaasteen kooste

Merenhuiske-blogissa järjestettiin tänä vuonna Afrikan tähti-nimistä lukuhaastetta, jossa piti lukea afrikkalaista ja Afrikasta kertovaa kirjallisuutta. Sain itse suoritettua Afrikan tähti -timantin eli luin 15 kirjaa, joita oli kaikilta alueilta. Aluksi tähän lisäksi suunnittelemani hevosenkenkä jäi suorittamatta. Olisin halunnut lukea enempi afrikkalaisten kirjailijoiden kirjoja, kun nyt luin enempi muiden tekemiä, mutta joskus toiste sitten.

Itä-Afrikka:
* Terhi Friman, Tanja Mikkola: Riikinkukkotyttö (Tansania)
* Edgar Rice Burroughs: Tarzan viidakon valtias
* Waris Dirie ja Kathleen Miller: Aavikon kukka (Somalia)
* Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili (Kenia)

Keskinen Afrikka:
* Hergé: Tintti Afrikassa (Belgian Kongo)

Pohjois-Afrikka:
* André Voisin: Contes traditionnels du désert (Algeria)
* Tahar Ben Jelloun: Lahjottu mies (Marokko)
* Hergé: Kultasaksinen rapu (Marokko)

Etelä-Afrikka:
* Teija Niemi: Onni Afrikassa (Etelä-Afrikka)
* Alexander McCall Smith: Precious and the mystery of Meerkat hill (Botswana)
* Raili Mikkanen: Elefantti joka luuli olevansa puhveli (Zimbabwe)

Länsi-Afrikka:
* Marguerite Abouet, Clément Oubrerie: Aya - elämää Yop Cityssä (Norsunluurannikko)

Ei millään tietyllä alueella:
* Alexander McCallSmith: Akimbo och elefanterna (suom. Akimbo ja norsut)
* Osamu Tezuka: Viidakon valtias
* Alexander McCall Smith: Akimbo och lejonen (suom. Akimbo ja leijonat)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Sarjakuva: Kultasaksinen rapu


Hergé: Kultasaksinen rapu. Otava 1999.
(Kääntäjä: Jukka Kemppinen)

Piti saada joku helppo suoritus Afrikan tähti -lukuhaasteen päätökseksi, niin nappasin kirjastosta luettavaksi Tintti-sarjakuva Kultasaksisen ravun. Rapu-säilyketölkkien takia hän päätyy huumeita salakuljettavan rikollisjengin jäljille ja heidän perässään ensin Saharaan ja sitten muualle Marokkoon.

Mä en ole vieläkään mikään erityinen Tintti-fani, mutta onhan nää silti ihan lukukelpoisia. Parasta näissä on vakio-sivuhahmot: kapteeni Haddock (lähinnä kirosanojensa takia), Dupont & Dupond sekä tietty Milou-koira.

Lukuhaasteet:Afrikan tähti - Pohjois-Afrikka (Marokko)

maanantai 16. joulukuuta 2013

Teatterissa: Ovista ja ikkunoista

ovista ja ikkunoista 13
(Kuva: Tuomo Manninen / Kansallisteatterin Flickr)

Kävin katsomassa Kansallisteatterin näytelmän Ovista ja ikkunoista.

Näytelmä kertoo ranskalaisesta pariskunnasta, joilla on espanjalainen siivooja ja outo naapuri. Heidän kotiinsa alkaa yllättäen ilmestyä rahaa ja he ovat ihan hukassa, että mitä sen kanssa pitäisi tehdä. Tyylilajiltaan näytelmä oli komedia.

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota lavastukseen: sinne oli rakennettu kunnollinen asunnon olohuone, jossa oli ikkunat ja ovet ja lamput ja kaikki. Parin viime vuoden aikana on siis tullut käytyä lähinnä sellaisissa näytelmissä, joissa lavastus on ollut aika minimaalista, niin siksi tämä vähän yllätti.

Ai että miten paljon mä nauroin tuolla. Mikään elokuvakomediakaan ei ole ollut aikoihin näin hauska kuin tämä.Siivoojasta oli tehty koominen hahmo ja koko porukan jutut oli sellaisia, ettei niille voinut olla nauramatta. Hauskuus lisääntyi loppua kohden, mutta sitten itse loppu tuli vähän yllättäen.Näytelmän loppu ei sitten ollutkaan niin hauska (mutta tässä tapauksessa se ei haitannut) eikä se ollut ennalta-arvattava.

Myös Linnea on nähnyt tämän. Aion itse mennä vielä kevätkaudella uudestaan katsomaan.

Rooleissa: Esa-Matti Long, Katariina Kaitue, Kristo Salminen, Maria Kuusiluoma

lauantai 14. joulukuuta 2013

Kirja: Rafaelin enkeli



Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli. Otava 2003.

Mikaelan velipuoli Rafael kuolee tapaturmaisesti. Mikaela perii veljeltään talon, jossa toimii tämän omistama ravintola. Hän jättää työnsä mainostoimistossa ja lähtee pikkukaupunkiin järjestelemään asioitaan. (Ja koska siinä samassa talossa ollaan suuri osa ajasta, niin kiinteistöhaasteeseen tulee tästä yksi suoritus.)

Tämä oli aikoinaan ensimmäinen Tuija Lehtisen aikuisten kirja, jonka luin. Siitä meni vuosia, ennen kuin aloin lukea niitä suuremmissa määrin, vaikka olin tykännyt tästäkin.

Pidin kirjasta edelleen. Siinä on sitä samaa kuin muissakin Lehtisen kirjoissa: kevyt, mutta vetävä juoni, joka on hyvin kirjoitettu. Osassa - kuten tässä - on lisäksi sitten sotkettu mukaan pientä mysteerinpoikasta. En mä näiltä mitään korkeakulttuuria odota, vaan viihdyttävää hetkeä kirjan parissa ja sitä myös sain.

Lukuhaasteet:
Kiinteistöhaaste

perjantai 13. joulukuuta 2013

Kirja: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili



Wilson Kirwa: Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili. Pieni karhu 2007.
(Kääntäjä: Heikki Saure, kuvitus: Hanna Mattila)

Kirja sisältää viisi satua, joiden nimet ovat seuraavat:
* Papukaijasta tulee matkija
* Gebardi saa täplänsä
* Kilpikonna on kilpensä ansainnut
* Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili
* Likainen virtahepo saa opetuksen

Kaikki ovat afrikkalaisia eläinsatuja, jotka Wilson Kirwa on kuullut aikoinaan isovanhemmiltaan Keniassa. Afrikassa suullinen tarinaperinne on sosiaalinen juttu ja edelleen toisella tavalla voimissaan kuin länsimaissa. Kirwa on halunnut siirtää tätä perinnettä eteenpäin ja siksi koostanut kaksi kirjaa näitä satuja.

Kirjan kaikissa saduissa on mukana Amani-aasi, leijonakuninkaan apulainen, mutta muuten eläinhahmot vaihtelevat. Niissä kaikissa kerrotaan, kuinka joku eläin saa sellaisen muodon, jollaisena se nykyisin tiedetään. Tekstien henki on opettavainen: niissä käsitellään esim. hyvyyttä, ilkeyttä ja ajattelemattomuutta.

Jotain samaa tuntumaa näissä kyllä on kuin suomalaisissa eläinaiheisissa kansansaduissa. En ole koskaan ollut mikään kansansatujen iso fani, niin en näihinkään ihastunut täysillä. Suosittelen kirjaa satufaneille ja afrikkalaisesta perinteestä kiinnostuneille.

Lukuhaasteet:
Afrikan tähti - Itä-Afrikka (Kenia)

torstai 12. joulukuuta 2013

Elokuva: Hobitti 1


Hobitti - Odottamaton matka
(The Hobbit - An Unexpected Journey)
Valmistumisvuosi: 2012
Tyylilaji: Fantasia / seikkailu
Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Martin Freeman, Richard Armitage, Ian McKellen, Andy Serkis

Kaikki varmaan jo tietää, että Hobitti on myös kirjana ja sijoittuu aikaan ennen Tarua Sormusten herrasta. Bilbo on hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä jännitystä. Hän kuitenkin lähtee kääpiöporukan mukaan pelastamaan lohikäärmeen vahtimia kääpiöiden esi-isien rikkauksia. Matkalla tulee sitten kaikenlaisia esteitä.

Silloin kun tämä oli elokuvateatterissa, jäi menemättä katsomaan ja nyt oli sitten jo aikakin nähdä tämä (kirjaston varausjonossa meni vain vähän yli kaksi kuukautta). Visuaalisesti tämä on kyllä yhtä hieno kuin Taru Sormusten herrasta oli aikoinaan. Mutta muuten tämä ei sitten ihan täysin vastaakaan omaa käsitystäni Hobitista, vaikka se olikin suhteellisen uskollinen kirjalle.

TSH on paljon pidempi ja se oli kolmena elokuvana, nyt sitten joku on saanut älynväläyksen laittaa myös Hobitin kolmeen osaan. Yhdessä osassa olisi ollut ehkä vähän oiottuja mutkia, mutta uskon, että tämä olisi toiminut paremmin kokonaisuutena silloin. Lopullisen arvion pystyy kuitenkin tekemään vasta sitten, kun myös loputkin osat on nähty. (Ainakin tämä loppui ärsyttävästi kesken!)

Pitääkin fiilistellä tässä samalla sitä, että löysin muuten just kirppikseltä Hobitti-lautapelin, mutten ole vielä kerinnyt testata sitä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirja: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee


Vexi Salmi: Siniset mokkakengät / Mikä laulaen tulee. WSOY 2001.

(Olen kirjoittanut tekstin alunperin joskus 2000-luvun alussa ja se on yksi silloisista kirja-aiheisilla kotisivuillani olleista teksteistä. En ole muokannut sitä ollenkaan tätä julkaisua varten.)

Siniset mokkakengät kertoo ajasta 1960-luvulla, jonka Hamppari ja Emil eli Irwin Goodman ja Vexi Salmi viettivät Saksassa siirtotyöläisinä. Nuoret miehet ovat kyllä tehokkaita työmiehiä – tehokkaampia kuin "sakut" ja "mikkihiiret".  Miehille tyypillisesti näitä kahta viina ja naiset kiinnostavat paljon enemmän kuin työnteko: he käyvät suomalaisten rekkakuskien kanssa ryyppäämässä ja riehumassa baareissa, aina välillä pitää päästä naisten kanssa sänkyyn.

Mikä laulaen tulee kertoo Hampparin muutoksesta Irwiniksi. Kirja kertoo parista ekasta keikkavuodesta 1960-luvun lopulla. Biisejä aletaan tehdä tosissaan, hankitaan levytyssopimusta, keikkaillaan ja aina välillä vähäsen ryypätään.

Ajanvietelukemiseksi tämä kelpasi oikein hyvin, opus kuin ei kauhean syvällinen sattunut olemaan. Mikään maailmankirjallisuuden klassikko kumpikaan kirja ei siis ole. Tosin jos aihe sattuu kiinnostamaan, niin katsokaa mielummin elokuva Rentun ruusu – varsinkin jälkimmäisestä kirjasta löytyi tuttuja kohtauksia elokuvasta. Mikä laulaen tulee oli parempi kuin Siniset mokkakengät, koska se oli laaja-alaisempi – mua nimenomaan rasittaa se, ettei suomalaisia perusmiehiä kiinnosta kuin ne viina ja naiset.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Kirja: Aurora ja Molly



Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999.
Kansi: Matti Amnell

Sen verran teen poikkeusta yleiseen linjaani, että kopioin tähän osan kirjan takakansitekstistä:

Rakastettujen Aurora -kirjojen henkilöistä kertova tyttökirja, jossa kerrotaan Auroran lapsuudesta viime vuosisadan Helsingissä ja hänen sekä palvelustyttö Mollyn jännittävästä muutosta Kanadaan. Hauska ja tunteisiin vetoava kertomus kahden tytön ystävyydestä vuosisadanvaihteen maailmassa.

Tämän perusteella saa kirjasta ihan eri käsityksen kuin mitä se oikeasti oli. Kirjassa Aurora-tyttö lähtee isänsä luokse Kanadaan. Helsingissä käydään vain pikaisesti ohikulkumatkalla eikä kerrota lapsuudesta siellä (olisin halunnut lukea siitä!). Mukana Suomesta lähtee samalta kylältä palvelustyttö Iida ja irlantilainen Molly tavataan vasta myöhemmin Kanadassa, kun Aurora työskentelee itsekin palvelustyttönä.

Historiallisia lastenkirjoja luen ihan mielelläni, joten tämä sopi ihan hyvin lukumakuuni eikä ollut mikään huono kirja. Tunteisiin vetoavaksi en kuitenkaan tätä kuvailisi.... Juonen olisin toivonut hetkittäin olevan vähän vähemmän suoraviivaista, kun osa henkilöistä jäi vähän turhan ohuiksi ja ikään kuin vain täytteenä oleviksi.

Lisäksi ihmettelen takakannen määritelmää "rakastettu Aurora-sarja". Olen itse lukenut ehkä yhden kirjan aikaisemmin. Ei näitä kukaan tuttuni ole lukenut uutena 90-luvulla (jolloin olin siis itsekin kohderyhmän ikäistä) ja mulla on aikoinaan ollut hyvä käsitys esim. luokkakavereitteni lukemisesta ja heistä moni luki paljon. Näistä oli joskus myös puhetta aikuisporukassa, että kyllä kirjailijasta on kuultu, mutta kukaan ei näitä tunnustanut lukeneensa.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Musiikkia: Anne Mattilan ja siskojen joululevy


Anne Mattila & siskot Anneli, Anniina ja Anitta: Minun joululauluni (BMG Finland 2004)

Mattilan sisaruksista olen kuunnellut aikoinaan eniten Annelia, mutta oikeastaan kaikki tytöt on yhtä kaunisäänisiä laulajia. Tätä joululevyä on myyty Annen nimellä, kun tuossa vaiheessa muut eivät olleet vielä niin suosittuja kuin nykyään.

Löysin levyn kirpputorilta kymmenen sentin hintaan ja pakko se oli sieltä mukaan ottaa, kun sen verran Mattiloista tykkään. En silti normaalisti kuuntele usein joululauluja ja silloin kun kuuntelen niitä itse vapaaehtoisesti, teen sitä useammin kesällä kuin joulun aikaan. Tämä tekstikin on kirjoitettu toukokuussa ja ajastettu julkaisuun joulukuulle.

Tyyliltään tämä oli aika iskelmähenkinen levy, mutta toisaalta se olikin aika oletettavaa. Ei lastenlevy tai ääri-perinteiset kappaleet olisi olleet samalla lailla Mattiloiden tyyliä. Ainoa ennestään tuttu kappale oli Joulumaa - se Katri Helenan. Googlaus ei tuonut oikein mitään valaistusta asiaan, että ovatko kaikki muut sitten vain tätä varten tehtyjä, mutta ainakaan en itse muista niitä tietoisesti koskaan kuulleeni muiden esittäminä tai muissa yhteyksissä. Osa kappaleista on yhdessä laulettuja ja osan joku laulaa yksinään (soolokappaleita laitettu eniten Annelle).

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Edgar Rice Burroughsin Mars-sarja

Kaivelin tietokoneeni kansioita ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Pidin aikoinaan monta vuotta kirja-aiheisia kotisivuja, jossa oli muun muassa kirja-arviointeja. Osa teksteistä oli laadultaan ihan mitä sattuu, mutta muutaman parhaimman aion julkaista täälläkin. Osan kirjoista voisin lukea uudelleen ja katsoa, että onko mielipide muuttunut vuosien varrella.

Tällä kertaa esittelyyn pääsee yksi takavuosien suosikkisarjoistani, josta on onneksi alettu ottaa uusia painoksia. Päättelin, että teksti on kirjoitettu alunperin joskus 2003-2004, jolloin olin ekaa vuotta insinööriopiskelemassa, koska sitä ennen ei ollut tullut mieleenkään lukea tunneilla.

Edgar Rice Burroughs: Mars-sarja

Nää Mars-kirjat on oikeestaan ainoota scifiä, josta mä tykkään. Niissä ainakin lähes kaikissa on pääosassa tai edes sivuosassa John Carter, joka on joutunut Marsiin Jenkkilästä ja sitten jäänyt sinne kämppäämään ja perustanut perheen. Kirjoissa tutustutaan Marsin eri kansoihin ja aina sitten taistellaan välillä. Seikkailua ja muuta jänskää on ihan tarpeeksi. Näitä kirjoja on nyt tullut kulutettua koulussa ja siten ollen muutamien tuntien jutut ovat menneet ihan ohi, kun Marsin maailma on ollut niin magneettisen kiehtova. (vähän sama juttu muuten mun veljellä: yleensä kun se lukee, nii saa huutaa aika kauan ennen kun se kuulee, Mars-kirjoja lukiessa saa huutaa pidempään ja kovempaan...) Harmi vaan, että sarjan kirjojen saatavuus on aika huono, niitä löytää koko sarjan vaan tyyliin pääkirjaston varastosta ja osan kirjoista vaan vähän useammasta paikasta.