(Olen kirjoittanut tekstin alunperin joskus 2000-luvun alussa ja se on yksi silloisista kirja-aiheisilla kotisivuillani olleista teksteistä. En ole muokannut sitä ollenkaan tätä julkaisua varten.)
Siniset mokkakengät kertoo ajasta 1960-luvulla, jonka Hamppari ja Emil eli Irwin Goodman ja Vexi Salmi viettivät Saksassa siirtotyöläisinä. Nuoret miehet ovat kyllä tehokkaita työmiehiä – tehokkaampia kuin "sakut" ja "mikkihiiret". Miehille tyypillisesti näitä kahta viina ja naiset kiinnostavat paljon enemmän kuin työnteko: he käyvät suomalaisten rekkakuskien kanssa ryyppäämässä ja riehumassa baareissa, aina välillä pitää päästä naisten kanssa sänkyyn.
Mikä laulaen tulee kertoo Hampparin muutoksesta Irwiniksi. Kirja kertoo parista ekasta keikkavuodesta 1960-luvun lopulla. Biisejä aletaan tehdä tosissaan, hankitaan levytyssopimusta, keikkaillaan ja aina välillä vähäsen ryypätään.
Ajanvietelukemiseksi tämä kelpasi oikein hyvin, opus kuin ei kauhean syvällinen sattunut olemaan. Mikään maailmankirjallisuuden klassikko kumpikaan kirja ei siis ole. Tosin jos aihe sattuu kiinnostamaan, niin katsokaa mielummin elokuva Rentun ruusu – varsinkin jälkimmäisestä kirjasta löytyi tuttuja kohtauksia elokuvasta. Mikä laulaen tulee oli parempi kuin Siniset mokkakengät, koska se oli laaja-alaisempi – mua nimenomaan rasittaa se, ettei suomalaisia perusmiehiä kiinnosta kuin ne viina ja naiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti